Pur Pur. Helsinki. Ville Haapasalon georgialainen ravintola.
Ruokaa odotimme reilun tunnin eikä meitä ohjeistettu tässä asiassa ollenkaan ennen kuin vain odotimme ja odotimme ruokaamme. Onneksi tilasin alkuruuaksi herkullisia pelmenejä, koska muuten en olisi ollut näinkään kiva nälkäisenä ravintolan työntekijöille. Pääruoka kanasaslik ja tunnelma olivat hyvää, mutta asiakaspalvelussa olisi vielä parannettavaa. Tunnelma oli hieman kireän oloinen.
Mutta ystävän kanssa oli mukavaa, puhuttiin trendeistä, matkoista, miehistä ja ai niin, tulevista juhlista.
Tunteja, jotka karkaavat hyvässä seurassa kuin silmukat. Unelmia, matkoista, ajasta, jonka voisi käyttää kuten haluaa.
Kiireettömyys, hyvä ruoka ja ystävän seura ovat parhautta ♡
Suunnistimme jälkiruualle aina yhtä tasokkaan varmaan Kämppiin. Valitsin lasin roséviiniä, joka oli muuten parasta roséa, jota olen koskaan maistellut sekä macaronsleivoksen. Kämpin lasiterassilla on kiva istua, kun näkee ohitse kulkevia ihmisiä, hetki luksusta.
Märkiä, sulia katuja, jotka eivät houkuttele jäädä hengaamailemaan ulos vaan sitä tahtoo pikaisesti sisälle. Ystävä, joka ymmärtää sinua puolikkaasta sanasta. Tapaaminen täynnä valoa. Minulla on sellainen olo kuin näissä ottamissani kuvissa. Rauhallinen ja tyyni. Makeeta.
Sano kyllä itsellesi ja sano kyllä elämälle. On niin paljon helpompi sanoa ei, jos vähänkin pelottaa. Minä oikein tietoisesti päätin joskus, että sanon kyllä, ennen kuin ehdin miettiä liikaa.
Ihanan näköisiä herkkuja! :p
VastaaPoista