Onnenhetkiä & viikonlopun viettelykset*

Viikonlopun suunnitelmissa on käydä Kauneushoitola Blue Lagoonissa kauneusbrunssilla, BeAlive Health Clubissa treeneissä ja lymfahieronnassa (tämä on aivan mahtava hoitomuoto), käydä leffassa, syödä hyvin sekä relata. Minulle tärkeitä hetkiä, jollekin kenties ihanan turhamaisia hetkiä, mutta ne ovat minun hetkiäni.

Olen oppinut kantapään kautta kuuntelemaan omaa kehoani. Jos haluan muuttaa toisessa jotain, muutan ensin itsessäni sen asian. Elämä on sielunoppia. Kun sisäistää asiat, niin on helppo hengittää ja asiat soljuvat kuin itsestään eteenpäin.Kun ymmärtää tärkeimmän ja on armollinen itselleen – ja toisille, se mahdollistaa  oppimisemme – voi jatkaa taas elämää vapaana ja viisaampana. Oivallukset arjessa muuttavat usein arjessa suhtautumistamme asioihin. Olen lopettanut suorittamisen vain suorittamisen takia. En tee asioita siksi, että teen sen toisen mieliksi. Teen asioita omasta halustani ja siksi, että tunnen asian olevan minulle tärkeä. Minun ei tarvitse jaksaa, jollen jaksa. On vahvuutta ja viisautta  hakea apua ajoissa ja hellittää kuin mennä tukka putkella kohti burn outia.

Sillä ei pitkälle pötki, että suorittaa suorittamisen perästä, koska sellaisessa elämäntyylissä stressi kehittyy ja valmiina on helvetillinen oravanpyörä. Mieluummin ennaltaehkäisevää toimintaa kuin päätöntä menoa.  Panostan nykyään enemmän hyvinvointiini kuin materiaan. Saata käydä kerran viikossa hieroonassa ja liikun hieman tavallista hinnakkaammissa liikuntapaikoissa. Mutta saan siellä niin hyvän fiiliksen, hikiliikunnan kautta, se on panostusta itseeni. Osa rällää rahat viikonlopun aikana baariin, minä panostan itseeni liikkumalla juuri minulle mielekkäällä tavalla. Eikä koskaan tarvitse tuntea ainakaan morkkista treenaamisen jälkeen.

Kun suhde itseemme ja muihin on suvaitsevaisempi ja paljon mutkattomampi. Ymmärryksemme kasvaa. Myös kotona leijaileva harmonia ja hiljaisuus sekä olevat kauniit esineet hivelevät sielua, iloa silmälle ja vallitsevalle ympäristölleen.

En halua olla ihminen, joka on sisältä ikiroudassa. Tällaisiinkin olen joutunut törmäämään. Se on varmasti karsea tila. Vähän niinkuin kirjassa, jota joskus luin oppilailleni, jossa Onnelin ja Annelin naapurin rouva Rosina Rusina, joka tekee rumia säästöporsaita ja on jatkuvasti vihaisen näköinen. Hänellä vaan on taustallaan suuri katkeratragedia.

Illan tullen  sytyttelen vähän kynttilöitä, luen kirjaa, makaan sohvalla tyyny ja kisu kainalossa sekä imen itseeni hyvää oloa. Tämä toimii yleensä aina. Olen oppinut arvostamaan hiljaisuutta, itseni kuuntelua, hyvinvointia ja tasapainoisen hyvää oloa. Hyvän olon ei tarvitse olla ohimenevää, se voi olla pysyvämpi olotila. Vain itse voin säädellä onnellisuuttani (vaikka toki ympäröivä yhteiskuntakin vaikuttaa siihen) , kukaan ei tuo minulle onnea suoraan kotiovelle.

Se on sisäsyntyistä, päätös ja asenne!

Päätätkö olla onnellinen vai onneton?

Instagram ja InstaStory: satumkirjavainen