torstai 27. helmikuuta 2014

Onnea ja taivaallinen halaus ♥

Tänään on erityinen päivä, 27.2 ja isäni syntymäpäivä. Hän olisi täyttänyt 64 vuotta. Onnea isä syntymäpäivänäsi kera lämpöisen halauksen sinne taivaankotiin! Minulla on sinua iso ikävä ja väkevät kyyneleet, jotka tarttuvat kurkkuun kiinni raastaen sydänjuurta myöten. Onneksi on vielä joskus jälleennäemme.

Sinulta opin paljon, minulle jäi paljon muistoja, elämänmakuisia ja kauniita. Täytynee myöntää näin jälkeenpäin, että isä oli oikeassa monessakin asiassa, viisas mies. Isä loi minuun uskoa, näytti kuinka intohimo urheiluun vie positiivisesti mennessään ja samalla tämä kaikki loi minuun kunnianhimoa. Minussa on osa isääni, lihaa ja verta. Olen siitä ylpeä. Minulla on isäni geenit, hyvin vahvat geenit. En mieti kuolemaa, se tulee aikanaan. Lääkäri varoitti minuakin sydänoireista, geenitekijöistä. Isäni sai ensimmäisen infarktin jo 40-vuotiaana hiihtoladulla. Toisen infarktin 53-vuotiaana, jolloin hänelle tehtiin pallolaajennus, mutta 61-vuotiaana saatu sydäninfarkti, joka johtui sepelvaltimotaudista repi isäni sydämen murskaksi, sydän räjähti. 



Meille maan päälle jääville suru on suuri, kun se kohtaa yllättäen, suru johon ei kerkiä valmistautua. Mutta isälle lähtö oli parhain, ei liian piinallisen pitkää kituvaa kuolemista. Samanlaista saappaat jalassa-lähtöä toivon omallekin kohdalleni, kun sen aika koittaa. Isä sai olla eläkkeellä 6 vuotta ja toteuttaa matkailemalla unelmiaan. Minulle riittää se, että saan olla nyt onnellinen ja suht tervekin. En tee suunnitelmia tuleviin eläkepäiviin. Eläkettään ei välttämättä edes näe, onhan eläkeikä jo niin korkeakin.  Elän nyt ja yritän pysyä positiivisena ja haikean onnellisena. On keskityttävä tähän hetkeen. Uskon jälleennäkemiseen. Ja osaan käsitellä suruani, en ole sen vanki. Cheekin sanoin "Mietin mitä tänne jää kun mä lähden täältä. Kun mä kuolen, mut ei syytä huoleen, se päivä ei oo vielä tänään."
 
Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain, että hämyisellä kalliolla oli sydänverta, aavistin hämärästi, että laulu oli jostakin, mikä ei koskaan palaa.
-Edith Södergran-

  

 Himlens stjärna ännu lyser genom världens mörker klar, där vårt hjärta längtan hyser att få se Gud uppenbar. Stjärnan över nattlig jord är Guds eget sanna ord.

Psalm 46:2


 Jossakin kaukana täältä, etäisessä maassa on sinisempi taivas ja ruusujen peittämä muuri tai palmu ja leudompi tuuli  ja siinä kaikki.
-Edith Södergran-


Voimauttavin ajatuksin, 



4 kommenttia:

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥