keskiviikko 2. syyskuuta 2015

A man travels the world over in search of what he needs and returns home to find it. George A. Moore

Näin yöllä unta edesmenneestä isästäni. Hän antoi neuvoja ja rakkauden tunne unessa oli valtaisa, uni oli niin todentuntuinen. Kaipaus on välillä suuri, mutten enää murskaannu sen alle. Tyhjä tila, jossa muistot ja kaipaus asuvat. Entäpä jos minulla ei olisikaan näitä ihanan rakkaita muistoja? Olisin aika köyhä ja onneton. Muistoja, mutta kirkkauden tavoittaneita ei saa häiritä, koska he ansaitsevat levon rauhaisan ja syvän. Aito rakkaus ei katoa koskaan.
Tällä viikolla olen hikoillut. Tehnyt töissä pienoisen kuntopiirin. Huh! Olen päättänyt,että vähäisellä vapaa-ajallani pyrin tekemään kaikkea kivaa ja erikoisempaa. Elämyksiä ja elämää. Suuntaan vielä illalla töihin ja olen kiitollinen uusista mahdollisuuksista. Keitähän tapaan ensi yönä unimaailmassa? Elämäni on vilkasta unissa ja valvetilassa. En kerkiä sammaloitumaan ja hautaudu elävältä - hyvä niin.


Auringon viime säteet meren yllä ennen syyskuun harmautta ja tuuli tuo vielä lämpöiset terveiset. Vilja näyttää pellolla kullalta ja meri on täynnä auringon timantteja. Aurinko ei haluaisi päästää vielä kesää pois. Minullakin jää sitä hieman haiku. Mutta jälleennäkeminen on aina ihana. Kuin kohtaisi rakastettunsa - joka kevät. Olen lukenut viikolla kauniita sanoja ja kuunnellut monien kuukausien jälkeen ystävän soljuvaa ääntä. Onni. Nähnyt unia,jotka ovat kuin elokuvia. Niissä on selkeä juoni,mennyt aika ja rakkaat. Mennyt vahingossa Kalasatamaan,mutta tulipahan käytyä sielläkin. Tarvitsen valoisan hengähdystauon,jolla nautin lettuja kera lakkahillon. On ollut aika hulinaa,mutta selkeää. Kiva,kun jaksatte seurata päivityksiäni vaikka nyt hiljenenkin taas hetkeksi.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥