keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Odotus*






Muutamia kuvia viime syksyltä.
Voimaannuttavan leppoisia.


Pihlajanmarjat ovat  jo punaisia, ilma kuin kirpeä ja omenat keinuvat puissa. Illalla lenkkeillessä huomasin kymmeniä valaistuja ikkunoita. Jokaisessa kohtalo. Tuntuu hyvältä asua liki toisia kohtaloita, Seinämme takana joku jonka elämä on täydellinen arvoitus. Eilen mietin parvekkeella katsellessa ylös korkeuksiin, miten paljon tähtiä voi mahtua taivaankannelle? Ne ovat loistavan valtaisia ja niin kaukaisia. Olen tullut siihen tulokseen, että tässä elämässä odottaa aina jotain, aina ollaan odottavalla kannalla.

Näin tähdenlennonkin, mutten ehdin toivoa kuin puoliksi. Olisin voinut jäädä siihen hetkeen, yöksi, viikoksi, miksei koko loppuelämäkseni. Puiden lehdet tanssivat asfaltilla tangoa. Minäkin tanssahtelen, koska odotan jo niin kovasti syysloman matkaa.

Pilvipoutaista.
Toivottavasti erityisen hyvä keskiviikko!



2 kommenttia:

  1. Olet oikeassa, että aina odottaa jotain oli se sitten hyvää tai pahaa. :)

    Ihanaa keskiviikkoa Satu!

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥