Viime viikonloppuna sain taas lisää perspektiiviä elämääni autellessani
vanhusta.
Kotiin kävellessäni mietin hänen elämäänsä ja omaani. Tunsin kiitollisuutta tätä naista kohtaan. Hänen kohtalonsa opetti minulle paljon. Oivalsin jotain todella tärkeää. Minulle avautui aivan uusi maailma. Avustustyö on antanut elämääni paljon. Välillä se on ollut henkisesti raskasta, mutta olen saanut työltä paljon enemmän kuin luulinkaan. Olen oppinut elämästä ja sen monivivahteisuudesta todella paljon. Sydämeni oppi taas viikonloppuna jotain uutta. Pidämme liiankin usein itsestäänselvyyksinä näkö- ja kävelykykyä. Osaan taas antaa arvoa elämälle itsessään. Joskus on vaan hyvä ravistella arvojaan. Siinä oppii aikalailla uutta elämästä ja sen sisällöstä. Elämän yli ei vain voi kävellä ja pyyhkiä jalkojaan kuin vanhaan mattoon.
Välillä on pakko pysähtyä ja ajatella asioita monelta eri kantilta. Joskus täytyy soutaa tummissa vesissä, jotta voi saavuttaa paremman tulevaisuuden ja saa tukevamman otteen elämästään. Elämä ei ole valmis paketti, kaikki tuttu ja turvallinen voi hävitä elämästämme sekunnissa. Mitä hyväksyvämpi ja eheämpi olotila meillä on itseämme kohtaan, sitä enemmän meillä on jakaa hyvää oloa myös muille. Olen kiitollinen tästä kaikesta mitä minulla nyt onkaan ja pienestä suklaarasiasta, jonka sain tältä ihanalta enkelimäiseltä naiselta. Glögiä, suklaata ja viikon naistenlehdet. Tämä pieni ohikiitävä hetki. Kiitollisuus on paketoitu pieneen hetkeen.
"Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville." (Kalevalaisesta runoudesta).
Haluan jakaa vielä toisenkin hyvän tahdon asian. Tämä viikko vietetään vielä Movemberia. Viime vuonna menin Movemberin aikaan terveystiedon oppitunnille tämän näköisenä. Niin aion tehdä huomennakin Olen liikkeellä hyvän asian puolesta, josta ei voi puhua liikaa! Suomessa Movemberin pääyhteistyökumppani on Syöpäsäätiö. Movemberin tuotot ohjataan Syöpäsäätiölle, joka tukee varoilla eturauhas- ja kivessyöpätutkimusta.
Tämän postauksen viitekehys on se, että pidetään toisistamme huolta, etusijassa itsestämme, koska niin jaksamme jakaa hyvää myös ympäröivälle maailmalle.
Kotiin kävellessäni mietin hänen elämäänsä ja omaani. Tunsin kiitollisuutta tätä naista kohtaan. Hänen kohtalonsa opetti minulle paljon. Oivalsin jotain todella tärkeää. Minulle avautui aivan uusi maailma. Avustustyö on antanut elämääni paljon. Välillä se on ollut henkisesti raskasta, mutta olen saanut työltä paljon enemmän kuin luulinkaan. Olen oppinut elämästä ja sen monivivahteisuudesta todella paljon. Sydämeni oppi taas viikonloppuna jotain uutta. Pidämme liiankin usein itsestäänselvyyksinä näkö- ja kävelykykyä. Osaan taas antaa arvoa elämälle itsessään. Joskus on vaan hyvä ravistella arvojaan. Siinä oppii aikalailla uutta elämästä ja sen sisällöstä. Elämän yli ei vain voi kävellä ja pyyhkiä jalkojaan kuin vanhaan mattoon.
Välillä on pakko pysähtyä ja ajatella asioita monelta eri kantilta. Joskus täytyy soutaa tummissa vesissä, jotta voi saavuttaa paremman tulevaisuuden ja saa tukevamman otteen elämästään. Elämä ei ole valmis paketti, kaikki tuttu ja turvallinen voi hävitä elämästämme sekunnissa. Mitä hyväksyvämpi ja eheämpi olotila meillä on itseämme kohtaan, sitä enemmän meillä on jakaa hyvää oloa myös muille. Olen kiitollinen tästä kaikesta mitä minulla nyt onkaan ja pienestä suklaarasiasta, jonka sain tältä ihanalta enkelimäiseltä naiselta. Glögiä, suklaata ja viikon naistenlehdet. Tämä pieni ohikiitävä hetki. Kiitollisuus on paketoitu pieneen hetkeen.
"Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville." (Kalevalaisesta runoudesta).
Haluan jakaa vielä toisenkin hyvän tahdon asian. Tämä viikko vietetään vielä Movemberia. Viime vuonna menin Movemberin aikaan terveystiedon oppitunnille tämän näköisenä. Niin aion tehdä huomennakin Olen liikkeellä hyvän asian puolesta, josta ei voi puhua liikaa! Suomessa Movemberin pääyhteistyökumppani on Syöpäsäätiö. Movemberin tuotot ohjataan Syöpäsäätiölle, joka tukee varoilla eturauhas- ja kivessyöpätutkimusta.
Tämän postauksen viitekehys on se, että pidetään toisistamme huolta, etusijassa itsestämme, koska niin jaksamme jakaa hyvää myös ympäröivälle maailmalle.
"Jokaisen talven sydämessä on väräjävä kevät, ja jokaisen yön hunnun takana on hymyilevä aamunkoitto."
- Kahlil Gibran-
Kirjoitatpa taas asiaa. Tuo terveys onkin mielestäni se joka ihmisiltä usein unohtuu. Syyllistyn tähän itsekin :(
VastaaPoistaSiskollani on todella sairas poika ja kun itse välillä olen vihainen tyttärelle jostain koululta myöhästymisestä niin hei, hän sentään voi käydä koulua ja on terve!
Mielenkiintoinen teksti. <3
VastaaPoistaItse kahdeksan vuoden taistelun jälkeen olen vähän luovuttanut tuon eheän minän etsimisen, nyt onkin vaihe oppia hyväksymään itsensä tällaisena hieman vajavaisena. Ei mitenkään helppo homma. Niistä pienistä hetkistä sen sijaan olen oppinut nauttimaan paljon paremmin kuin aikaisemmin.