To My Father ♥

Tänään on isänpäivä ♥ Onnea isä kera lämpöisen halauksen sinne taivaankotiin! Isäni muuttui enkeliksi noin kolme vuotta sitten joulukuisena iltana. Hän oli poistuessaan taivaaseen vain 61-vuotias. Isäni kuoli sydäninfarktiin, joka johtui sepelvaltimotaudista. Se repi isäni sydämen murskaksi hetkessä, sydän kirjaimellisesti räjähti. Pahin näky koskaan, nähdä oman rakkaan isänsä kuolevan. Onneksi isäni sai olla eläkkeellä 6 vuotta ja toteuttaa matkailemalla unelmiaan. Hän oli työteliäs mies ja hänellä oli niin paljon annettavanaan sydämen rakkautta ja kauniita ajatuksia tekoineen vaikak takana olikin vaikea lapsuus. Olen onnellinen siitä, että minulla on ollut rakastava ja rakastettava isä. Jäljellä ovat hiljaisuus, kaipaus ja rauha. 

Lapsuuteni oli onnellinen ja minulla on päämääomani valtava määrä muistoja etenkin perheeni yhteisiltä ulkomaanmatkoilta. Suuni kaartuu hymyyn, kun ajattelenkin muistoja. Mutta aika loppui kesken! Elimme. Riitelimme,, mutta rakastimme toisiamme, näytimme tunteemme aina ja täysillä, halailimme ja pyysimme anteeksi. Nauroimme ja nautimme elämästä, ja arvostimme toisiamme.Sain isältäni hyviä vinkkejä elämään, joita toteutan ja kannan mukana aina sydämessäni. Hän kulkee aina vierelläni. Suhteeni kuolemaan ja elämään ovat muuttuneet hänen kuolemansa jälkeen. Raha ja materia eivät ole maailman tärkeimpiä asioita, vaikka lottovoitto ei olisikaan pahitteeksi.

Minulla on isääni ajoittain iso ikävä ja väkevät kyyneleet, jotka tarttuvat kurkkuun kiinni raastaen sydänjuurta myöten. Mutta olen oppinut hallitsemaan surua ja olen ymmärtänyt valtavan määrän uusia asioita. Olen saanut elämään erilaisen katsontakannan ja syvyyden. Enää sydämeni ei ole vereslihalla, kaikella on aikansa. Onneksi vielä kerran jälleennäemme. Kuolema ei ole kaiken loppu.

Jaksamisesta surussa ja ikävästä sen verran, että jaksamme eri asioita ja eri määrän. Voimat riippuvat niin monesta tekijästä. Toiselle sama asia on alku, toiselle viimeinen pisara. Näinkö vähästä, ajattelee joku. Mutta mistä hän tietää, miten paljon se toinen ihminen on jo kestänyt. Pyydän, että elämä kantaisi meitä jokaista oikeaan suuntaan. Auringon pilkahduksia tulevan kaamoksen keskelle ja kuun loistetta ohjaamaan tietänne. Te, joilla isä vielä elää, niin ottakaa häneen yhteyttä ja antakaa iso hali.Niin minäkin tein, kun oma isäni vielä eli. Mutta vielä koittaa se päivä, kun halaan jälleen kerran isääni. Siitä tuleekin sitten iso halaus ♥ Minulla on universumin paras isä. Koska tänään vietetään isänpäivää ja vierailemme haudalla, niin ei tämän päivän pidä olla suruisaakin surullisempi. Varasin äidilleni ja itselleni pöydän isänpäivän ruokailuun, koska äitini on ainut elossa oleva vanhempani. Luvassa on siis lisää yhteisiä muistoja :) 

Kun kaikki oli äänetöntä, ajattelin vain, että hämyisellä kalliolla oli sydänverta, aavistin hämärästi, että laulu oli jostakin, mikä ei koskaan palaa.

-Edith Södergran-

Isäni kengät, 1950-luvulta. Rakkaat menomonot ♥

 Himlens stjärna ännu lyser genom världens mörker klar, där vårt hjärta längtan hyser att få se Gud uppenbar. Stjärnan över nattlig jord är Guds eget sanna ord.

Psalm 46:2

Onnea kaikille isille! Pitäkää hyvää huolta perheistäinne ♥