Eilen oli hieman liian paljon kaikkea, paitsi aikaa ja mahdollisuus auttaa maailman ja ihmisten murjomia sieluja.
Ottaisin mielelläni vastaan lisäaikaa ja herättäviä otteita. Voisin antaa vastapainoksi kirppistavaroita ja kirjoituksia.
Mutta tyydyin nauttimaan pään nollaus kirjan lukemisen ohella hunajaistateetä, venyttelin koitoksissa väsynyttä kehoani ja sieluani sekä nautin pari piparia kera Aura-juuston. Menin aikaisin nukkumaan ja unissani vieraili mennyt aika.
Eilen oli päivä, jolloin olin täytetty liialla tiedolla (ERROR). Ehkä empatiakykyni on liiankin herkkä. Mutta olen myös etäisesti innokas. Mahdollisuus. Tietotulva oli kuitenkin sellainen, joka ei mahtunut sillä hetkellä kehoni sopukoihin. Pysähtynyt olo, huokailutti. Päällimmäisenä kuitenkin myrskytuulen tuomat puhurin pysäyttävät asiat. Onnekseni en ollut myrskynsilmässä. Kyllä tämä maailma on sitten hirvittävän kylmä, ainakin joillekin kovaonnisimmille. Huokauksia* Onneksi olen saanut olla onnekkaampi. Kiitän suuresti vanhempiani ja ystäviäni. Lähetän pienen ajatukseni humisevan talvituulen mukaan ja pyydän: anna valoa ja toivon pilkahdus jollekin, tuikkeeksi toivottomuuteen ja pimeään.
Jos et ole vielä löytänyt sopivaa kalenteria, niin kurkkaapa facebookkiin,
Suomen luonnonsuojeluliiton joulukalenteriin pääset klik,klak!
Voisitko laittaa kirjavinkin, mitä luet milloinkin. Leppoisaa adventtiaikaa!
VastaaPoista