Lomalla - joululomalla!

Eilen illalla olotila oli kuin sadussa. Ulkona satoi lunta ja ympäristö näytti niin kauniilta, valkea joulu, joka on täynnä tarinoita. Seisoin pihamaalla tovin ja katselin taivaalle, katselin kohti katuvaloa ja lumisadetta. Maagista. Niin kaunista kaiken loskan ja räntäsateen jälkeen.

Aamulla näin valon pilkahduksen. Avasin jääkaapin oven, sieltä paistoi kaikkien jo hankkimieni jouluruokien välistä valo. Vaikka se oli vain jääkaapin valo, niin silti valo ilahduttaa aina. Päivä alkaa hyvin, kun ajattelee valoisia asioita ja näin joulun aikaan pääsee myös toteuttamaan enemmänkin valoisia tekoja. On vaan luotettava siihen, että tammikuun valo hoitaa joulukuuta hellemmin. Niin uskon.

Leivoin jouluvehnäsiä ja piipahdin lääkärissä vaikka olisin mieluummin nukkunut. Raikkaan ulkoilman tuoksu kantautui kotiini. Valoisan raikasta ilmaa on helppo hengittää. Monesti pakon edessä moni asia kasaantuu ärsyttäväksi. Mutta reitti on vaan raivattava, jotta voi tähystää oman tulevaisuutensa horisonttiin. Nähdä kajastuksen, valon muuallakin kuin jääkaapissaan.

Mä oon tänään joulukirkon, puuron ja todistusten jaon jälkeen niin lomalla, en sairaslomalla vaan joululomalla. Kaikki joululahjat on paketoitu, jouluruuat hankittu ja joulurauha laskeutunut. Aion levätä, lukea, syödä suklaata, ahmia jouluherkkuja, kuntoilla, tavata ystäviä ja matkailla. Jouluaattona piipahdame haudoilla ja muuten olemme kotosalla. En kiirehdi, en höösää vaan nautin levollisesta kiireettömyydestä. Ei ole pakko mennä minnekään, ei ole pakko  tehdä yhtikäs mitään. Voi nukkua vaikka kahdet päikkärit, jos tuntuu siltä, viettää päivät pitkät yökkärissä ja syödä jouluherkkuja masun pullolleen sekä tuoksutella iki-ihanien hyasinttien tuoksua. Joululoma kuljettaa minut Tsekkeihin. Syyslomalla piipahdinkin jo Slovakiassa. Viikon kuluttua olemme äitini kanssa Prahassa. Keskellä jylhää vanhaa ja historiallista kaupunkia. Odotan jo kovasti matkaa :)

Kolme vuotta sitten joululomani alkoi traagisen karmaisevalla tavalla, kun isäni kuoli sydänkohtaukseen silmiemme edessä. Joulu 2011 oli musta, sumuisa, täynnä kyyneleitä ja ahdistusta. Vuodet ovat kuitenkin vierineet nopeasti, suru on muuttunut kaipaukseksi. Jäljellä ovat lämpöiset muistot yhteisistä jouluista *suu kaartuu hymyyn*. Nautitaan läheistemme seurasta, tehdään uusia mukavia muistoja ja relataan. Ollaan hetkessä.

Jouluhali. " Ei itkeä saa, ei meluta saa".

Valkoisten siipien suoja olkoon yllämme ja tummuvan illan lämpöisän turvaisa syli :)