Muistikuvia ja kettukorvikset

Sairasloma ja liuta tulehduksia. Tämän viikon ensimmäinen ja viimeinen työpäivä on lauantaina, jolloin laulan virsiä kirkossa ja jaan todistukset. Toivon valoisia kohtaamisia. Minuutit matelevat hitaasti, olotila on karsea. Olen saanut kokea tämän lukukauden aikana mitä on sairastaa ja olla sairaslomalla. Se ei ole herkkua se, mutta se on avannut minulle aivan uuden maailman. On ollut opettavaista aikaa, se on saanut päätöksilleni vauhtia. Minun maailmani on järissyt hetkittäin, jonkun on mennyt jopa sijoiltaan. Olen oppinut karsastamaan vinkusieluja, tyhjästä valittajia. Ei ole esimerkiksi olemassakaan säätä, josta pitäisi valittaa päivä tolkulla. On vain huonosti varustautuneita ihmisiä.

En tiedä minne kiikutan jo maksetut lääkäri- ja lääkelaskuni. Niitä on kertynyt aikamoinen pino tältä syksyltä. Pino, jolle ei näy loppua. Taidan paketoida lahjat maksettuihin laskuihin. Jos eläminen on kallista, niin on kuoleminenkin. Ystäväni maksoi läheisensä hautajaislaskun. Lasku eletystä elämästä. Mutta kai se menee niin, että joskus vaan on otettava pohjakosketus, että voi etsiä uusia reittejä.

Muistikuvia viikolta:

Kauniin ymmärtävät sanat hellivät sieluani, niistä kasvaa muistoja. Uusi tuttavuus. Uusia ajatuksia. Hyviä neuvoja. Kolareissa kuolleet. Matkavaluutan tilaus. Turhautuminen. Väsymys. Massiivinen pääsärky. Pimeä huone. Tyhjät ajatukset. Työkaveri. Kohtalotoveri. Lääkäri. Apteekki. Lääkkeitä. Lohturuokaa. Unta. Kissojen hellimistä. Rukous. Kirjoja. Mutta loppujen lopuksi olemme kuitenkin aivan omillamme, meille jäävät vain muistot. Tästäkin viikosta. Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

Kettukorvikset Animalia

Lempeitä tuulia päivääsi,