Vahvoja ajatuksia - rautakangesta joulunpunaiseen

Voi sitä valon määrää, jonka Lucia-neitonen toikaan eilen aamuna koulullemme. Aurinko jäi eilen aamuna pilveen, mutta minä en. Minussa oli aamulla niin paljon virtaa, että sähkölaitos olisi toiminut sillä virtamäärällä. Karistelin syötyjä suklaita aamulla kuntosalilla. Salilla rauta nousi kepeästi. Mutta pää oli raskas, painavat ajatukset. Oppilaat olivat leiponeet kakkuja. Minun oli aivan pakko ostaa piimäkakku. Sen maku tuo mieleen lapsuuden, piparkakun makuisia muistoja. Minun tekemäni piimäkakku olisi mennyt täysin pipariksi. Kävin katsomassa lääkäriä silmiin, silmässäni on edelleen tulehdus ja kummallinen patti. Sisäilmasta johtuvaa, se oli lääkärin vankka mielipide. Viisas mies. Varmaan kohta versoan homejuustoa. Terveyskeskuksen seinällä oli taulu, jossa luki "Nukkuessa ruumis uudistuu". Naurahdin sanalle ruumis, kuinka sen merkitys onkaan muuttunut vuosien saatossa. Uskon vahvasti sielun uudistumiseen, mutta ruumis on vain meidän kuoremme. 

Jos talvi ei tule vaan vettä sataa päivät pääksytystään, niin haluan että minulle kasvaa evät ja kidukset. Uin sitten jonnekin, vaikka viemäreitä pitkin Atlantille. Voisin uida Karibialle ja jäädä sinne vapaaherrattareksi. Viettäisin mielelläni tulevat joulut palmun alla kuin loskan ja jään keskellä parin paljaan koivun alla.

Tänään mietin, että sitä joutuu kohtaamaan kaikenlaista kulkijaa, hyväntekijöistä, joilla on sisäistä hehkua ja hyvät energiat ja sitten niitä öykkäreitä, oman elämänsä köntsäpalloilijoita. Ilmapiiriä voi parantaa hyvillä sanoilla ja teoilla. Kaikki pahat tekomme ja sanamme, kuten hyvätkin palautuvat luoksemme korkojen kera. Tahallinen pahan puhuminen yhdistettynä omaan pahaan oloon ovat sellainen yhdistelmä, että siinä kompastuu omaan viritelmäänsä. Sellainen viritelmä, että ajatuskin hävettää. Piirit ovat pienet, kaikella on rajansa ja seurauksensa. Mutta näitä tunareita riittää jokaiselle raitille, rentoja kuin rautakanget. Välillä on väännettävä rautalangasta, kaksin käsin. Mutta onneksi osaan ajoittain näytellä viisasten kiveä, käyttää maalaisjärkeä sekä luottaa etiäisiin.

Sitä toivoo kaikenlaista, sitä,että kevät tulisi pian, kesäloma ja uudet tuulet. Elämä on odottamista ja toivomista. Mutta onneksi toivominen ja haaveileminen eivät ole kiellettyjä, ainakaan vielä. En toivo maailman rauhaa, koska se on utopiaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää joulunaikaasi ja hyvää tahtoa. Elämä ei ole mustavalkoista näin joulunaikaan siinä on myös ripaus punaisen sävyjä. Punaisia huopikkaita ja punaisia poskia.

Kaupankassalla mietin hetken pankkikortin pin-koodia sekä kaikkia muitakin ulkoamuistettavia koodeja: pankkitilin numeron, verkkopankin asiakastunnuksen, kirjaston lainauskoodin, oman sotun ja kaikki netin salasanat. Ennen ei tarvinnut osata ulkoa mitään, paitsi kavereiden puhelinnumerot ja päiväkirjassakin oli vain lukko. Kuinka ihminen voi olla näin laiska? Aivan hyvin. En siivonnut tänäänkään, näytin lattialle vain hieman imuria.

lllan makailin peiton alla, sinne mahtui hyvin kaksi kissaa ja kaksi aikuista. 

Onneksi lepääminen ei ahdista yhtään. Päinvastoin. Viikonloppuna piipahdan kahdessa naapurikaupungissa sekä pikkujouluissa. Syön hyvin ja olen porsastelijoiden kruunaamaton kuningatar. Luen illalla nukkumaan mennessä Tove Janssonin kirjeitä.  Menkää tekin viikonloppuna johonkin oikein ihanaan paikkaan ja pitäkää hauskaa.

Näiden pakettien sisältöihin palaan huomenna ;)