Diagnoosia hakemassa ♥

Tänään matkataan kisun kanssa 100km päähän heti aamusta eläinlääkärin sydän- ja astmatutkimuksiin. Kuulema loisetkin saattavat kutittaa kisujen kurkkua. Meidän kisut madotetaan pari kertaa vuoteen ja rokotetaan kerran vuodessa. Eläinlääkäristä kiiruhdan töihin. Päivä on siis raskas. Tieto lisää tuskaa, mutta tärkeintä olisi saada arvailuihin vastauksia ja kisu oireettomaksi. Kävimme toissapäivänä paikallisella eläinlääkärillä ja täällä ei ole sellaisia vempaimia, joilla kisumme saisi tutkittua, siispä matkaamme Joensuuhun.
Paljon ajatuksia. Liikaakin. Välillä tuntuu,että tukehdun näihin lauseisiin päässäni.
Mutta onneksi saamme vastauksen pian.
Ristin tassuni ja toivon parasta. 
Olkoon enkelit mukanamme.

 ♥

♥

Lueskelin eilen runoja ja törmäsin muutamaan Saima Harmajan upean puhuttelevaan  tuotokseen.

Ensimmäinen kevätpäivä

Ensimmäinen kevätpäivä jää

vielä väreilemään yllä pihan.

Pieni talvilintu livertää

uusin äänin, uupumatta ihan.

Hopealta kuori oksien

hohtaa hämyn tihetessä hiukan.

Keveä on ilma hiljainen.

Kaikki aarteet elämäni niukan,

kaikki armo, minkä ikänään

sydän omisti, lie läsnä tässä:

valossa, mi kätkee hymyään,

sädehuntuisessa hämärässä.

30.3.1937

Elämä virtaa ohitseni, vereni on hidas surusta, ei elonhenkiä,
ei ohuen ilman tai tuulen kaltaista ainetta joka liikutti Cartesiuksen kättä, kun hän kirjoitti näistä asioista sata oppinutta ja viehättävää sivua.
Mistä tulee tämä suru? Ei minusta, olen sivullinen täällä, 
kaikkialla, enkä ole itsestään-surullinen. Suru on atmosfääri,
pilvi jota hengitämme;se on sävy joka ympäröi kaikki luodut.
Ilo vain syventää sitä; ilo tulee jälkeenpäin tarkasteltaessa surua, sitä miten surullinen ruumis käyttäytyy; ilo on sopimaton. 
Silti etsin iloa (ohuen ilman tai tuulen kaltaista ainetta), 
joka tekee minut kevyemmäksi; 
mutta ahtailla kujilla kuumia seinustoja pitkin kulkee joka päivä suru.