Nähdä maailma hiekanjyvässä, ja taivas villikukassa, pitää äärettömyyttä kämmenellä, ja elää iankaikkisuus tunnissa.
Räystäät tippuu (hassu sanonta. ihan paikallaan ne räystäät ovat :D) ja maantiellä kura lentää. Ei tajua ajankulua, kun iltaisin on vain valoisampaa ja valoisampaa. Lintujen liverrys kuuluu kivasti hiihtolenkillä.Keväässä niin paljon kauneutta. Sitäpaitsi, vielä tulee kesä, aurinko ja voikukatkin varmasti. Kohta on armasaika ja kesäloma. Kesäloma, joka on täynnä toimintaa. Sen takia täytyykin lähteä lomalla pois Suomesta, jotta voi rentoutua hetkeksi. Mutta ennen kesää on siivottava varastot, tulevaa muuttoa helpottaakseni.
Ostolakkoni ei ole ollut Via Dolorosa vaan olen nauttinut tästä lakkoilusta oikeasti tosi paljon ja kaikenlainen tuhlaaminen tuntuu tosi vieraalta juuri nyt. Oman vaatehuoneen vaatteiden käyttäminen on ollut tosi kivaa. Ja asujen miettiminen niistä. On ollut kiva olla ostamatta uusia. Pääsiäislomalla aion jysäyttää koko vaatehuoneen sisällön ja kirppistellä oikein kunnolla :) Tulen onnelliseksi hyvästä ruuasta, hyvästä seurasta, kuntosalin hikitreenistä, omasta ajasta, mielenkiintoisesta kirjasta ja elämyksistä, joita matkailu minulle tarjoaa.
Mennessäni kauppaan kaikki tuntuu kallilta, ainakin Panaman matkan jälkeen. Olen koettanut maksaa pankkikortin sijaan käteisellä. Sitä huomioi paremmin rahanarvon. Oikeasti. Ihanaa!
Lakolle asettamani tavoitteet ovat mielestäni täyttyneet ihan hyvin:
- Mieli on keventynyt koska tiedän että pärjään ja nautin olostani kovasti huomattavasti
pienemmälläkin kulutuksella. Onhan tällainen elämä myös ekologistakin. - Olen oppinut uusia juttuja itsestäni.
- Rahaa on säästynyt kivasti, tämä on aina tervetullutta!
Enkä yritä millään lailla esittää pyhää ja täydellistä kuluttajaa. Olen ostanut aikoinaan oman osani kaikenmaailman turhakkeita. Tykkään kauniista ja käytännöllisistä vaatteista, koruista, kengistä ja kodin tavaroista ja varmasti tulen niitä ostamaankin. Mutta olen oppinut sen, ettei kaikkea tarvitse saada ja että tulen toimeen paljon vähemmälläkin. Onnellisuuteni ei ole kiinni siitä onko minulla tietty tavara tai vaate. Onni on jotain syvempää ja koostuu aivan eri asioista. Tavarataivaan täyttäminen, kun on loputon suo. Sitä haluaa aina lisää ja lisää. On vaan johonkin vedettävä raja.
Onnellisuuden oppirahat, ne voi sijoittaa muutenkin kuin ainaiseen materian hankintaan. Mutta tyylinsä kullakin, tärkeintä on, että nauttii siitä mihin rahansa kuluttaa. Mutta silloin, jos ostos alkaa kaduttaa heti kaupankassan ohitettua tai se jää kaappiin viereksimään tai jos ostokokemuksesta tulee morkkis ja sitä täytyy selitellä, niin silloin ei olla oikealla tiellä. Ostanko vain sen takia, että saan hyväksyntää muilta? vai sen takia, että paikkaan sillä jotain puutetta elämässäni vai ostanko todella tarpeeseen?
Ostolakko tekee hyvää, sitä alkaa miettimään kuinka vähällä sitä pärjääkään. Ostolakko ei tarkoita sitä, että täytyy kieltäytyä kaikesta. Ostolakon aikana tulee järkeistettyä ostoksiaan ja mietittyä sitä mitä oikeasti tarvitsee. Tarvitsenko 500e maksaan laukun, kun voin saada laukkuja myös edullisemminkin? Ja onko minulla kaapissani jo ennestään laukkuja, laukkuja, jotka vain pölyyntyvät kaapissa. Olin ennen aikalailla höveli rahankäyttäjä, mutta viimeisen kahden vuoden aikana olen alkanut järkeistää rahankäyttöäni. Rakastan matkailua ja satsaankin nyt siihen. Olen myynyt merkkilaukkuni ja suuren Muumimuki kokoelmani, laukkuja on jäljellä enää kaksi ja mukeja neljä.
Laukut eivät tuoneet enää sitä onnentunnetta ja mukitkin pölyttyivät käyttämättöminä keittiön ylähyllyllä. Aika aikaansa kutakin. Haluan nyt keskittyä konkreettisempiin asioihin, elämyksiin. Yöunetkin ovat paremmat, kun tilillä on rahaa eikä ainainen nolla. Ilman rahaakaan, kun ei voi elää ja raha tuo onnea. Jos on aina pennitön, niin kyllä se kyrsii. Sitä on turha kenenkään kieltää. Raha luo mahdollisuuksia. Ainakin tällaiselle tavan tallaajalle, joka ei ole tottunut saamaan kaikkea ja heti. Tuleva muuttaminenkaan ei ole halpaa, mutta realisoin jo nyt irtaintaomaisuutta, jottei tule paniikkimuuttoa, jossa tavaroista täytyy päästä vain nopeasti eroon. Minulle on myös tärkeää olla raha-asioissani itsenäinen, ettei roiku vain toisen armoilla. Mutta jatkan säästämistä ja matkailua. Itsepähän olen kehitellyt itselleni mukavan ja hieman kalliinkin harrastuksen, tai pitäisikö "syyttää" vanhempiani :D Mutta onneksi intohimoni, matkailu on mahdollista, ettei jää pelkäksi haaveiluksi. Kovasti töitä, välillä kahtakin, niin voi lomalla relata oikein korkojen kera.
Pieniä tekoja, joista lopulta syntyy isoja.
Elämän iloa ja uusia näkökulmia.
Kiitollisuutta.
Ei se määrä vaan laatu ja se, että voi elää onnellista oman näköistä elämää. Juuri sellaista, josta itse nauttii koko sydämellään.
Onnellisuuden oppirahat, ne voi sijoittaa muutenkin kuin ainaiseen materian hankintaan. Mutta tyylinsä kullakin, tärkeintä on, että nauttii siitä mihin rahansa kuluttaa. Mutta silloin, jos ostos alkaa kaduttaa heti kaupankassan ohitettua tai se jää kaappiin viereksimään tai jos ostokokemuksesta tulee morkkis ja sitä täytyy selitellä, niin silloin ei olla oikealla tiellä. Ostanko vain sen takia, että saan hyväksyntää muilta? vai sen takia, että paikkaan sillä jotain puutetta elämässäni vai ostanko todella tarpeeseen?
Ostolakko tekee hyvää, sitä alkaa miettimään kuinka vähällä sitä pärjääkään. Ostolakko ei tarkoita sitä, että täytyy kieltäytyä kaikesta. Ostolakon aikana tulee järkeistettyä ostoksiaan ja mietittyä sitä mitä oikeasti tarvitsee. Tarvitsenko 500e maksaan laukun, kun voin saada laukkuja myös edullisemminkin? Ja onko minulla kaapissani jo ennestään laukkuja, laukkuja, jotka vain pölyyntyvät kaapissa. Olin ennen aikalailla höveli rahankäyttäjä, mutta viimeisen kahden vuoden aikana olen alkanut järkeistää rahankäyttöäni. Rakastan matkailua ja satsaankin nyt siihen. Olen myynyt merkkilaukkuni ja suuren Muumimuki kokoelmani, laukkuja on jäljellä enää kaksi ja mukeja neljä.
Laukut eivät tuoneet enää sitä onnentunnetta ja mukitkin pölyttyivät käyttämättöminä keittiön ylähyllyllä. Aika aikaansa kutakin. Haluan nyt keskittyä konkreettisempiin asioihin, elämyksiin. Yöunetkin ovat paremmat, kun tilillä on rahaa eikä ainainen nolla. Ilman rahaakaan, kun ei voi elää ja raha tuo onnea. Jos on aina pennitön, niin kyllä se kyrsii. Sitä on turha kenenkään kieltää. Raha luo mahdollisuuksia. Ainakin tällaiselle tavan tallaajalle, joka ei ole tottunut saamaan kaikkea ja heti. Tuleva muuttaminenkaan ei ole halpaa, mutta realisoin jo nyt irtaintaomaisuutta, jottei tule paniikkimuuttoa, jossa tavaroista täytyy päästä vain nopeasti eroon. Minulle on myös tärkeää olla raha-asioissani itsenäinen, ettei roiku vain toisen armoilla. Mutta jatkan säästämistä ja matkailua. Itsepähän olen kehitellyt itselleni mukavan ja hieman kalliinkin harrastuksen, tai pitäisikö "syyttää" vanhempiani :D Mutta onneksi intohimoni, matkailu on mahdollista, ettei jää pelkäksi haaveiluksi. Kovasti töitä, välillä kahtakin, niin voi lomalla relata oikein korkojen kera.
Pieniä tekoja, joista lopulta syntyy isoja.
Elämän iloa ja uusia näkökulmia.
Kiitollisuutta.
Ei se määrä vaan laatu ja se, että voi elää onnellista oman näköistä elämää. Juuri sellaista, josta itse nauttii koko sydämellään.
Illalla käynnistyy ihanainen arvonta!
Huomenna vastailen haasteisiin ja jaan niitä eteenpäin.
Viettäkää oikein mukava pääsiäsloma ja rentoutukaa, tipuset.
.jpg)
Pitäisi ottaa mallia sinusta ja alkaa koluta vaatehuone kunnolla läpi, käyttää kaikkia vaatteita ja muunnella eri asustein. Eikä käydä ostamassa vaan aina uutta. Laitanpas muistiin. :)
VastaaPoista