tiistai 16. joulukuuta 2014

Diagnoosi - kremppaa ja maakuntamatkailua


Huhhuh! Jouduin jäämään jälleen kerran sairaslomalle. Poskiontelotulehdus, silmätulehdus ja niin edelleen. 

En ole koskaan ymmärtänyt vinkusieluja, jotka harrastavat jonninjoutavaa elämäntapa valittamista, muun muassa säästä. Jokaisella on toki oma kynnyksensä asioiden sietokyvyssä, mutta elämä ei ole mustavalkoista. Itse kärsin ajoittain oireista, joille itse en voi mitään, niitä ei voi lievittää kuin olemalla kotona viltin alla, totaalinen lepo ja puhtaan oireeton ympäristö. Jos pystyt liikkumaan ja elämään normaalia elämää sateessa ja auringon paistaessa eikä sulla kremppaa suuremmin mikään paikka, niin älä spiidaa vaan nauti elämästä. Elä täysillä. Itse nautin liikkumisesta ja kivuttomuudesta. Tavallisesta elämästä, se on luksusta. Pieni kipu ei enää haittaa, painan eteenpäin entistäkin lujempaa. En ole ollut eläessäni vähän väliä näin kipeä kuin tänä syksynä. Jos ulkona sataa vettä tai räntää, niin pukeudun sen mukaan enkä tee siitä elämää suurempaa ongelmaa. Se on kumminkin niin pieni asia elämän karikoissa - asia jolle en voi itse mitään. Ei ole huonoa säätä, on vain huonosti pukeutuneita ihmisiä. Harvoin elämässä on oikeasti kuoleman vakavia valittamisen arvoisia asioita, on vain asennevammoja ja jumittuneita katsontakantoja.

*

Terveyskeskuksen seinällä oli taulu, jossa luki "Nukkuessa ruumis uudistuu". Naurahdin sanalle ruumis, kuinka sen merkitys onkaan muuttunut vuosien saatossa. Uskon vahvasti sielun uudistumiseen, mutta ruumis on vain meidän kuoremme. Tosin ruumiini olisi voinut nukkuessaan uudistua terveeksi, olen joutunut kärsimään jo tarpeeksi. Vaikka siat pitävätkin " kärsimisestä", niin minä en pidä. Tykkään antaa kissoille ja miehelleni pusuja, mutta kärsiminen sanan jokaisessa muodossa on kerrassaan ruma sana :D


Aamulla ihastelin verhoja aukaistessani ikkunan takana väräjävää valkoista maailmaa. Rauha ja hiljaisuus. Maailman kuuluisi olla tällainen meille kaikille. Unohduin hetkeksi tuijottamaan lumihuppuista Pielisen maisemaa. Se on niin lumoavan vaihtuva. Se on kuin taulu, joka muuttaa muotoaan vuodenaikojen mukaan.

*
 Ajattelin jo itsekin, että tässä alituisessa olotilassa voi ripotella melkein päälleensä tuhkaa, mutta päälleni tipahtikin leipoessani pölysokeria, mutta en muuttunut kyllä kovinkaan makean oloiseksi ;) Surusta iloon. Piipahdin viikonloppuna kahdessa naapurikaupungissa, Nurmeksessa ja Joensuussa. Bomballa ruokailua ja sunnuntain brunssi hyvässä seurassa Torerossa. Ystäviä. Hetket, jotka olen viettänyt perheen ja ystävieni kanssa ovat muistojen täyteisiä timantteja, ne muistaa aina. Sunnuntai-iltana fiilistelin elokuista Cheekin konserttia Neloselta. Kylmät väreet.

*
Sitä toivoo kaikenlaista, sitä,että kevät tulisi pian, toivoo oireiden katoavan, toivoo tulevan pian kesäloman ja uudet tuulet. Elämä on toivomista. Missit toivovat usein maailman rauhaa, mutta kai sitä saa tavallinenkin tallaaja toivoa asioita tapahtuvaksi. Mutta onneksi toivominen ja haaveileminen eivät ole kiellettyjä, ainakaan vielä. En toivo maailman rauhaa, koska se on utopiaa. Toivon sinulle kaikkea hyvää joulunaikaasi ja hyvää tahtoa. Elämä ei ole mustavalkoista, näin joulunaikaan siinä on myös ripaus punaisen sävyjä. Punaisia huopikkaita ja punaisia poskia. Viikonloppuna kurvasin pukin apulaisena Nurmekseen viemään joululahjoja kummipojalleni. Siinä sitä on vasta suloinen pakkaus. Rakkauspakkaus. Josko saisin joululahjaksi lopulta terveen ympäristön ja voisin treenata sekä elää ilman alituisia kolotuksia. Tällaiset ovat minun joululahjatoiveeni. Mutta silti toivon meille kaikille parasta, ymmärtämättömille ymmärryksen lisääntymistä, hyviä tekoja ajatuksineen ja jalon kirkasta mieltä  Vain parasta, toivotaan! 



















. Joko sinä olet varautunut joulun tuloon? Vaikka tulee se joulu varautumattakin, hiljaa hiipien punaiset huopikkaat ja tonttulakki heiluan.
Kaunista ja valon täyttämää viikkoa!
'


3 kommenttia:

  1. Sinulla on ollut hieno viikonloppu!
    Me olimme kainuussa järjestämässä äideillemme ihanaa päivää. Kaupoilla käyntiä, kun eivät itsekseen enää pääse, yhteistä ruokailua mieheni ja äitiemme kanssa. Hautausmaa kierros. Kyllä oli ihana päivä saada vanhukset , kumpikin yli 80v iloiseksi.
    Juuri niin samoin ajatuksin täälläkin ollaan. Liikunnan ilon, terveellisen ruokavalion ja positiivisuuden sekä tavaraähkystä pois, on ollut syksyn teemani. Kaikki toteutuneet ja olo energisempi, rauhallisempi ja seesteisempi. Juurikin nyt kovassa flunssassa ja harmittaa, kun ei voi liikkumaan lähteä, nut ehkä tällä on tarkoitus pieneen rauhoittumiseen.
    Ihanaa joulun odotusta ja paranemisia!
    -päivi-

    VastaaPoista
  2. Voi ei, paranemista.

    Minusta ruumis on aina kuollut, jos puhutaan elävästä, silloin puhutaan vartalosta. Siihen nähden aika karu tuo Terveyskeskuksen lappu. :D

    VastaaPoista
  3. Onpas tutut maisemat. Asun aivan Bombatalon naapurina hyvärilässä.

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥