Hyvää itsenäisyyspäivää kotimaani!

Perjantain saldoa: Kiire. Tekemisen meininki. Hyvä olo. Hyvä ruoka ja seura. Rauhoittuminen. Liian suurien saappaiden näkeminen. Sellaisilla kävellessä voi kompastua jollei nöyrry ja myönnä, ota opikseen. Lukion järjestämä Abba-musikaali, jossa tunnelma hipoi Kulttiksen kattoa ja tanssijalka vispasi. Abba ja lapsuus, muistoja. Kävellessäni lääkäriin näin lintuja katuvalojen varjossa, ne istuivat lehdettömissä puissa kuin musta helminauha. Ne lensivät silmän kantamattomiin, niin minäkin haluaisin. Lentää talven tuolle puolen. 

Kävin katsomassa lääkäriä silmiin ja sain antibioottikuurin silmän sidekalvontulehdukseen, mistähän sellaisenkin olen saanut? Mutta mitä silmät ei näe, sen sydän ymmärtää, kuten Juha Tapio laulaa. Illalla luen kynttilänvalossa Pohjois-Koreasta kertovaa kirjaa, syön vaikka silmät kiinni juustoja, hilloja ja suklaata kera cherryn. Viikonloppuna hoidan sympaattista vanhaa rouvaa ja kuuntelen Suomen itsenäistymiseen liittyviä tarinoita. Menneen ajan tärkeimmät muistot. Illalla Linna juhlat ja lepoa. Luksusta.

Muutama vuosi sitten muistelimme mummoni kanssa menneitä. Seitsemän vuosikymmentä sitten kuvattujen hetkien helmet tuntuivat edelleen samoilta ja tutut tunteet olivat hetkittäin käsin kosketeltavissa. Ja mummon kertomukset sota-ajasta. Kuinka venäläiset kasakat ratsastivat ohi heidän Suojärven kotinsa. Talossa ei saanut kurkistella pahemmin ulkosalle taikka sytyttää valoa ja täytyi olla aivan hiljaa. Talon piti näyttää hylätyltä. Tällä kertaa kasakat piippalakkeineen ratsastivat ohi vaikka meinasivatkin tulla taloon sisälle. Tämän jälkeen hieman myöhemmin suomalaiset sotilaat tulivat kertomaan, että koti pitäisi jättää ja polttaa ettei se jää "ryssille". Asutte vaaraan vyöhykkeellä. Näin mummoni perheineen joutui lähtemään pakkasyöhön hevosreellä vain kaikkein tärkeimmät tavarat mukanaan. Koti jäi palamaan ja taakse ei haluttu katsoa, näky oli niin kamala. Tämä laittaa oikeasti miettimään kuinka hyvin asiat meillä nykyisin onkaan. Millaisia uhrauksia tuon ajat ovatkaan joutuneetkaan tekemään itsenäisyytemme puolesta. Tulipas raskasta   tekstiä.

Viimeisenä lauseena haluan sanoa, että tuetaan suomalaista työtä ja pienyrittäjiä, niin me pääsemme itsenäisenä Suomena ylös laman syvästä ikeestä.

abc notation

" Mie en tiiä. Mie en oo ampunt ko vihollissii."  

-Antero Rokka-

Aina yhtä jännittävä Tuntematon sotilas! Leffojen kunkku.


Hyvää itsenäisyyspäivää kotimaani, 97 on hieno luku!