Lapiolla päähän lyöty - elämän kauneus*

Olipas antoisa työpäivä kaiken kaikkiaan kolmessa paikassa, joka huipentui siihen, kun sekavat tyypit tulivat tervehtimään yhden tyypin mutsia hoitolaitokseen. Kaveriporukan yksi tyyppi oli eilen illalla kuulema potkittu hengiltä ja loppusilaukseen käytetty vielä kättä pidempää. Kertoivat vielä sivukorvalla kuunnellen yksityiskohdat :O

Kauppajonossa kuulin, kuinka jonkun frendi oli vähän aikaa sitten nukahtanut raiteille. Lopputuleman tiedättekin.

Meinasin syödä kotiin tultuani reilumman iltapalan,mutta mua kuvottaa niin näiden tyyppien jutut vieläkin, että juon loppuillan vaan vichyä. Tää laittaa miettään omaa elämääni, kuinka perusasiat ovatkaan hyvin elämässäni. Olen ollut töissä mm. lastenkodissa ja nähnyt omassa ja työelämässäni kaikenlaista elämäntapahtumaa. Niitä elämän vähemmän mukavia juttuja,jotka ovat jääneet muistiin ja verkkokalvolleni. Elämä lähtee väärälle raiteelle hyvin helposti, salakavalasti, kuten eräs asiakkaani on todennut.

Olen vahva ihmisenä, mutta olen oppinut olemaan hellävaraisempi itseäni kohtaan.  Olen ottanut vastaan paljon ja nähnyt töidenkin puolesta elämän karikot. Joskus tulee vaan jaksamisenmitta täyteen. En ole roskatunkio, joka sietää kaikkea ja siksi olenkin tehnyt rajanvetoja. Ja se on toiminut. Yksityiselämässä en jaksa draamakuningattaria- ja kuninkaita. En myöskään pidä humalaisista ihmisistä. Tämän olen huomannut ihan viime vuosina, he ovat arvaamattomia ja sekavia. Luo turvattomuutta.

Burn-outin kokeneena osaan vetää rajan asioille ja ihmisille, jotka vievät sillä hetkellä liikaa henkisiä voimavarojani. Joskus joillekin asioille on vaan vedettävä tiukka ei-linja, otettava etäisyyttä. Varjeltava ja suojeltava itseään. Kuunneltava omia sisäisiä voimavarojaan. Joku voi ajatella, kuinka vähästä tuokin väsähti. Mutta hän ei tiennytkään sitä, kuinka paljon astia oli jo aiemmin läikkynyt yli. Koska työni ei ole henkisesti helpoimmasta päästä, niin olen järjestänyt vapaa-aikani spesiaaliksi. On olemassa työminä ja vapaa-ajan siviili Satu. On oltava itselleen rehellinen, näin vain voi antaa toisillekin ihmisille voimaa arkeen.

Tämäkin (työ)päivä opetti elämästä paljon. Mulla on opettavainen työ ja hyvä oma elämä ♡ ja osaan huolehtia omasta jaksamisestani. Elää hetkessä ja auttaa töissä toisia selviytymään elämän karikoistaan. What goes around, comes around! 

Ihmisten elämäntarinat ovat vaikuttavia, pelottavia, kauniita ja hämmästyttäviä. Olen nähnyt ja kuullut monenlaista elämäntarinaa. Kasvattavia keskusteluja asiakkaiden kanssa. Haastavat työt, joista oppii uutta ja sitä tekee itsetutkiskelua vähän väliä. Ja aina on olemassa toivoa, kunhan itse uskoo tekemiseensä, muutokseen ja hyvään. Minulla on sellaiset työt, että vaikutun monta kertaa viikossa oman elämäni tyytyväisyydestä. Mitä näen ja kuulenkaan ensi viikolla? On tää elämä vaan ihmeellistä  ♡