keskiviikko 14. toukokuuta 2014

"Sellainen henkilö, joka syö pannukakkua ja hilloa, ei voi olla kauhean vaarallinen." (Tove Jansson)

Olen henkistynyt ja kasvanut ihmisenä huiman matkan viimeisen vuoden aikana. On tullut uusia haaveita ja ajatuksia. Positiivisia sellaisia. Sitä tietää mitä elämältään haluaa ja mitä haaveiden toteuttamisen eteen tulee tehdä. Olen oppinut elämässä sen, että on toimittava niin, että itsestäni tuntuu hyvältä. Samaan tapaan kuin lentokoneen turvaohjeissa, joiden mukaan pitää pukea happinaamari ensin omille kasvoille ja vasta sitten auttaa muita. Ilo kumpuaa surun syövereistä ja elämänkokemuksesta. En tykkää saarnaamisesta, mutta huoltakaa kehoanne ja mieltänne! Sitä elää onnellisena harhaluulossa, että kaikista taudeista paranee nopeasti. On joskus kurjaa huomata, että aina oma immuunijärjestelmä ei riitä hätistelemään kaikkia pöpöjä pois elimistöstämme. Vastustuskyky pitäisi pitää korkealla! Syökää vitamiineja, mutta älkää unohtako helliä myös sitä pääkoppaa... Älkääkä päästäkö pöpöjä lähellennekään!
Olen opetellut kuluvan kevään aikan sylmään terveellisesti. Niin, ettei minun tarvitse kumminkaan tuntea nälkää. Olen oppinut. Olen iloinen ja paljon parempi vointisempi. Tiedän, ettei ennen tapahtuneella tunnesyömiselläni ole ollut millään tavalla järkevää tai terveellistä. Silloin mielentila määrää tahdin eikä nälkä. Nälkää tuskin tunnistaa silloin, kun karkkihammasta kolottaa... Lohtusyöminen on kuitenkin petollista. Ruoan tuoma tyydytys luo illuusion siitä, että "suklaa auttaa vaivaan kuin vaivaan". Tunteitahan pyritään hallitsemaan syömisen kautta ja ruokaan kohdistetaan yhä suurempia odotuksia. Mitä tapahtuu, kun paha olo ei poistukaan, vaikka olet ahtanut itsesi ähkyyn? Todennäköisesti tilalla on vaan entistä matalampi mieli, kun olo on myös fyysisesti kehno. En tavoittele langan laihaa twiggi olemusta, koska laihuus ei tuo automaattisesti onnea. Tärkeintä on, että tunnen olevani kropassani kuin kotonani ja minulla on hyvä olla. Elämäntapamuutos ei yleensä lähde rutiineista vaan ajatusmallien muutoksesta.
Hemmottelen itseäni aamulla rahkalla ja marjoilla sekä kananmunan keltuaisella. 


Olen järkeillyt jo tässä jonkun aikaa, että karkeissahan tykkäämme niiden mausta? Olenkin kehitellyt itselleni karkkiriippuvuuden sijaan purukumiriippuvuuden :D Purkkaa pureskelemalla saa karkkimaisen maun suuhun, mutta se ei menekään vatsaan, kuten karkki. Kätevää, eikös? :D
 Alku on aina hankalaa, mutta liikunnanilo ja hyvä olo varmasti vievät jokaisen lopulta mukanaan ja onhan liikkumisella myös terveyttäkin parantavia vaikutuksia. Joku tykkää yksilölajeista joku toinen ryhmäliikunnasta. Kultainen keskitie, sen kyllä tietää kun housut alkavat kiristää ja olo on nuutunut huonon ruuan ja liikkumattomuuden takia. Mutta älä tyydy koskaan keskinkertaiseen itseesi, vaan elä sellaista elämää kuin haluat.
 On myös suurta kasvamista hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. En ole samoissa mitoissa kuin teininä ollessa, minulle on tullut naisellisia muotoja. Miksi naisellisuuttaan pitäisi peittää tai estää tulemasta esille?  Itse odotan iltaisin sitä hetkeä, kun menen kuntosalille tai laitan juoksukengät jalkaan ja hölkkäilen hämärän laskeuduttua kaupungin ylle. Se on mielettömän upea tunne se :)




Nämä asiat saavat lähtemään salille, lenkille tai jumpalle:
1. Hyvä fiilis
Voin olla kuinka kiukkuinen, stressaantunut tai murheissani niin liikunta auttaa (lähes) aina. Tieto siitä, miten hyvä olo treenin jälkeen on, potkii persuksille tehokkaammin kuin mikään muu ;) Kilpaurheilija tausta auttaa siinä, etten jätä treenejä kesken heti, kun tuntuu hieman pahalta. Jos päätän jotain niin sitten myös toimin sen mukaan!
2. Ystävän kanssa liikkuminen
Olen todella huono jättämään treenejä / jumppaa väliin, jos olen menossa sinne ystäväni kanssa.
3. Porkkana
Tämä toimii aina. Kovantreenin jälkeen koen ansainneeni pientä hemmottelua... Sohvalla voi lojua treenin jälkeenkin ;) Pienempien vaatekokojen ostaminen on suuri motivaattori ja oman hyvänolon löytyminen. Sitä kummasti piristyy kun liikkuu ja paino pysyy kurissa.

 Tässä toukokuussa on odottava tunnelma. Hetki ennen vihreää. Paljon odotuksia, suuri ja pieniä. Haaveita, toiveita ja ehkä myös uusia tuulia.
Toivottavasti toukokuu on lempeä meille kaikille :)


 Elämään kuuluu Mika Waltarin mukaan kolme tärkeintä arvoa elämässä: Inhimillisyys, suvaitsevaisuus ja kaunis turhuus. Arvostakaamme sitä, että meillä on valinnanvaraa ja pitäkäämme mielessämme ne, joilla ei ole!



4 kommenttia:

  1. Ihanan pirteitä kuvia, hyvän mielen postaus :)

    VastaaPoista
  2. Kivoja kuvia ja ajatuksia! Toivottavasti toukokuu tuo sulle sen mitä toivot :)

    VastaaPoista
  3. Järkevää puhetta(kirjoitusta) jälleen! Tuosta karkin syömisestä, monethan syövät paljon, koska pitää saada paljon suuhun, purra ja uutta perään... Ihan saman ajaisi sekin, että ottaa yhden, imeskelee sitä ja saa sen maun pysymään suussaan pitempään. Me tykätään tikkareista siksi, ettei tarvitse ottaa kuin yksi ja silti on pitkäaikainen ilo, esimerkiksi elokuvaa seuratessa. Huomaamatta voisi muuten kadota pussillinenkin makeisia. Ja ihan siis hedelmäpalaset, miniporkkanat/porkkanasiivut jne. Ai että!
    -Viltsu-

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥