Tuttu kallio odotti eilen illalla kesästä lämpöisenä. Onnea oli istua lämpöisen
kesäisellä rantakalliolla hyvän ystävän kanssa, tuntea muutosten tuulet
ja katsoa, kun Pielisen aallot särkyvät kallioon.
Tänään jätän taakseni vanhan opinahjoni ja työnpaikkani sekä jaan yseilleni peruskoulun päättötodistukset. Haikeaa.
Päivällä matkaan ystävättären tyttären lakkiaisjuhlaan. Tähän aikaan vuodesta mieli palaa väkisinkin omiin koulumuistoihin. Niin,ja älkää kysykö montako päivää minulla on jäljellä vielä peruskoulua? :D
Pidän lakkiaisista ja edellisistä onkin aikaa pari vuotta. Muistan omat mietelmäni tulevaisuudesta lakkiaisissani. Tuttu ja turvallinen elämänvaihe päättyy ja alkaa aivan uudenlainen. Paljon päätöksiä.
Todistus kädessä ja vapaus.
Ehkä stipendikin.
Uusia askelia tulevaan.
Tärkeintä eivät ole ne todistukset ällät vaan tunneäly ja maalaisjärki!
Ne lapsuuden kesälomat.
Niissä oli sitä jotain.
Ihanan leppoisia muistoja.
Lupaan ottaa muutaman kuvan päivästäni ja uutukaisesta Marimekon mekostani.
Toivon kouluista valmistuneille kaikkea parasta, ei ole mahdottomia asioita!
Jo joutui armas aika...
Oma ylppärini 5.6.1999. Huomatkaa veljeni upea look :D Hän vaihtoi koululta kotiin tullessamme lempparibändinsä paidan päälleen.
Eilen oli liikuntapäivä ja päivän päätteeksi harjoiteltiin ysien kanssa päättäjäisseremoniaa. Moni tyttö oli ottanut mukaan korkkarit, joilla harjoitteli kävelemään.
Loppuun pieni kevennys :D
Juhlavaa viikonloppua!
Lapsuuden kesissä oli kyllä aina ihan oma taikansa. <3
VastaaPoistaNyyh, olipas haikeeta. Loppukevennys tirskahutti :D
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Kiitos ihanainen Anne :)
PoistaMuistoja, jotka eivät koskaan katoa. Tai kun katoavat, ollaan jo toooosi vanhoja. :)
VastaaPoista