Maanantain mietteet - tsemppaavaa arkirakkautta*

Smart listens to the head,
stupid listens to the heart.
Be stupid.

 ♥

Hurjaa, kuinka nopeasti aika on mennyt. Viime keväästä tähän kevääseen on todella lyhyt aika. Kuitenkin on tapahtunut niin paljon, että tuntuu kuin olisin eri ihminen kuin viime keväänä.

Vuodessa on tapahtunut kaikenlaista, voisin kirjoittaa kirjan vuoden varrella tapahtuneista asioista, siitä saisi hyvän näytelmän, tragikomiikkaa, surua ja ilon määrä on ollut suuri, silloin harvoin kun jotain mukavaa on tapahtunut. Minusta on tullut vastoinkäymisten myötä aikuinen, pohdiskeleva ja aika kova kuorinen. 

Olen sosiaalinen erakko. Olen myös lopettanut itseni ruoskimisen, kykyjeni riittämättömyyden vähättelyn, mahdollisuuksien puutteet ja olen lopettanut epäonnistumisen fiilistelyn ennen kuin olen edes ajatellut muutosta. Kuten treenaatessa jotkut päivät ovat vaikeampia kuin toiset, mutta kun ei luista treeneistä kehittyy ja samalla itsetunto kasvaa huimasti. Sitä oppii luottamaan itseensä ja siihen, että kestää paineen alla ja kovankin suorituksen hetkellä. Rakastan sitä tunnetta,kun lihaksia särkee ja hiki virtaa. Silloin tunnen eläväni. Tai ihastelen kaunista maisemaa parvekkeelta, sitä kuinka maisema vaihtuu vuodenaikojen mukaan. On tärkeää pysähtyä hetkeen ja huomata elämä. Elämämme, jota ei saa pikakelattua eteen-eikä taaksepäin. On ohikiitäviä hetkiä, on tartuttava hetkiin.
Juuri niihin arkisen ihaniin. Ympärillämme on paljon kauneutta, ihmeteltävää ja arkionnenavaimia.

Harvoin mitkään muut asiat kuin varallisuus ja me itse olemme unelmiemme esteenä. Mielemme saa aikaan sen, että vähättelemme taitojamme ja negativisuus estää meitä toteuttamasta unelmiamme. 
Jatkuva riittämättömyyden tunne, se syö ihmistä.

Kestän stressiä enemmän kuin ennen. Olen terveellä tavalla itsekkäämpi, elän tässä hetkessä vaikka huolehdin välillä liikaa tulevasta. Kiireet täytyy heittää romukoppaan välillä ja rentoutua kunnolla. Vapaapäivänä nukun vaikka kahdet päikkärit, jos siltä tuntuu. Saastutamme koko lähipiirimme liialla kiirehtimisellä. Ja vaikka ulkona sataa. Se on kivaa. Saatan ajatella töistä tullessa, että unohdin sateenvarjon kotiin, mutta eipä haittaa. Pehmeä sade tekee hyvää, ja kesä kuivattaa minkä kasteleekin.

Asennekysymys. 

 Haluan elää nykyään yksinkertaisesti, nauttia elämästä kaikilla aisteillani, elää nyt,koska huomisesta ei tiedä mitä se tuo tullessaan, unohtaa välillä tietokoneet ja masentavat uutiset. Unohtaa rahan riittämisestä huolehtimisen. Haluan uskoa iloisuuteen, ystävällisyyteen ja halauksiin. Uskon oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan, haluan haaveilla ja käyttää mielikuvitusta, kuunnella kisujen onnellista kehräystä ja istua laituripiknikillä, kuten nuorena. Jos maailma on kohdellut kaltoin, niin äidille soittaessa "pipi" parantuu,kuten lapsena kun äiti puhalsi "pipiin".

Helena Anhavan sanoin: "Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi, älä tietyssä asemassa olevaksi, niin olet vapaa tällaisenakin kevätpäivänä istumaan tavaratalon rappusille syömään tötteröjäätelöä.” 

Aurinkoista ja iloista tiistaita ♥

Kuva

Illalla ihastelin parvekkeelta kauniin kirkasta tähteä ja upean väristä maisemaa. Taivaanranta oli kuin värjätty liukuväreillä,luontoäiti oli käyttänyt upeita siveltimien vetoja. Huikeaa!

Meillä jokaisella on suojeluksemme ja tähti, joka johdattaa meitä, kunhan emme kadota kaiken turhuuden ja kiireen alle sydämemme sanomaa.