Meni pitkäksi, mutta sehän ei haittaa*

Olin alkuvuonna kuin oksistosta tipahtanut siipipuoli linnunpoikanen, nousin oksalleni uudelleen ja näin kaiken kirkkaammin. Jokaisella meillä on oma oksamme joka aina kantaa vaikka myrskytuuli riepotteleekin metsän puustoa. Oksisto, jolta näkee lähellä olevan valon ja kaukana siintävän kauneuden. Huolille on omat oksansa. Yön tullen minun ei tarvitse kantaa huoliani ja voimattomuutta. Saan uinahtaa turvassa ja olla pieni. Huomenna olen täynnä uutta voimaa, valoa ja kuljen juuri ne polut, jotka minua varten on suunniteltu.

Valkoisten siipien suoja olkoon yllämme ja tummuvan illan lämpöisän turvaisa syli!

Eilen vietimme tunnelmallista juhlaa kirkossa, jossa bonuksena oli opettajien Maa on niin kaunis-kuja. Koulupäivän jälkeen nautimme vanhempainyhdistyksen tarjoaman juusto-glögitarjoilut. Sieltä suunnistimme vielä Käpylän paikalliseen eli Päättömään kanaan, muutamalle. Siellä törmäsimme Käpylän omaan poikaan, Juha Veijoseen. Ilta oli hauska ja aamulla suuntaan todistusten jakoon. Lauantaikaan ei ole vain juhlaa vaan tuplajuhlaa, koska tapaan ystävättäreni Pohjois-Karjalasta, Tiinan. Kuluva lukuvuosi on tapahtumarikas ja virkani sijoitetaankin nyt pyynnöstäni tälle koululle. Uskomaton työyhteisö, olen kiitollinen. Yhteisöllisyys, johon on solahtanut aivan itsestään. Tänään ekana opehuoneessa minua halasivat mies- ja naisope, jotka sanoivat, että "onpa ihana, kun tulit juuri meidän koululle."

On hyvä aloittaa kolmen viikon joululoma. Hyvillä mielin.

Lupsakka viikonloppu kera ihanien. Vietä sinäkin ikimuistoinen viikonloppu!