perjantai 11. joulukuuta 2015

Pikkujoulua ja juhlintaa

Kun kuulet kaihon kaukaisten lintujen äänen,varo heikkoja jäitä! Edesmenneet rakkaamme katsovat meitä vastarannalla varoittaen elämän yllättävistä asioista. Talvi on usein arvaamaton. Niin moni karvakamu menettää emäntänsä ja isäntä,lapset äitinsä tai isänsä. Toiselle puolen virtaa matkaamme jokainen kunnes aikamme koittaa. Liikutaan varoen talven hämärässä - säilytetään järki päässä ja valo sydämessä ♡

Työmatkalla huomasin, että talvi on kadoksissa vesilätäkön seassa. Vaikka joku yöhän voi sataa lunta, niin että aamulla on valkea maa, sitä ei koskaan tiedä. Pari hyasinttiakin on tullut jo haudattua, kukkien sarjamurhaaja iski jälleen kerran. Vain tuoksu jäi muistuttamaan tulevasta joulusta. Eilen töihin kävellessäni ajattelin, että katson samaa taivasta kuin ihmiset jo sata vuotta sitten. Muistoja ja elettyjä elämiä.

Tänä iltana kohtaan ihanat työkaverit työpaikalla pikkujouluilemassa. Vierelläni. Punaa poskiin, tukka säkkärälle, korot kantapäiden alle ja menoks! Tänään työpaikan pikkujoulujen teemana on valkokangas eli Kumman Kaa-sarjan Anne ja Ellu ovat vauhdissa :D

Kävin ostamassa jo eilen viinipänikän ja muuta sälää iltaa varten. Tästä illasta tulee hauska ja ikimuistoinen, meillä on niin hyvä porukka. Olen niin kiitollinen, että saan olla osa tätä porukkaa! Juhlinta jatkuu lauantaina, mutta sunnuntaina on taas otettava ryhtiliike ja kammettava töihin.

Ensi viikolla saan kotiini vieraita maailman toiselta laidalta, hyviä ystäviä. Ystäviä, jotka ymmärtävät asioita puolikkaasta sanasta tai katseesta. Antoisia keskusteluja ja olohuonepiknikejä. Ystävät kahviloissa, pimeillä kaduilla lenkkeillen, korkokengissä ja huivi kaulassa, vierelläni. Kahden ystävyksen jälleennäkeminen, iloa vailla vaatimuksia.
Ohikiitäviä onnenhetkiä ja hetkessä elämistä.