Tee työtä, jolla on tarkoitus tai sitten ei!

Tee työtä, jolla on tarkoitus ja Arbeit macht frei! Niin kai sen pitäisi mennä. Kaoottista. Kuin päätään hakkaisi seinään. Sanaton. Turhauttavaa. Kun hommat ei vaan toimi. Sekään ei aina riitä, että tekee parhaansa, kun joku tulee perästä ja tuhoaa kaiken. Päivisin ollaan kuutamolla, mutta onneksi iltaisin edes selkenee, välillä. Suuntaan katseeni ja energiani uusiin haasteisiin. Vierivä kivi ei sammaloidu. Joskus on vaan otettava pohjakosketus, että voi nousta entistäkin vahvempana ylös. Pahinta on se, jos ei tajua nousta pintaan.


Tänään mietin, että sitä joutuu kohtaamaan elämässään kaikenlaista kulkijaa. Välillä on väännettävä rautalangasta, kaksin käsin. Mutta onneksi osaan ajoittain näytellä viisasten kiveä. Oi, miksi elämä olet koko ajan vastahakoinen?! Onneksi olen varustettu varsin pitkällä pinnalla, mutta nyt sekin on katkennut! Tavallinen päivä, onko sellaista olemassakaan?

Näin tänään kiveen hakatun sydämen. Kivi rakkautta. Minunkin sydäntäni on joskus riepoteltu, mutta onneksi sitä ei ole sentään taltattu tai hakattu. Kivisydän. Sellainen en voisi olla. Puupäähänkin törmäsin päivän aikana. Eräs oppilas totesi tänään tunnilla:"kiviäkin kiinnostaa". Minua kiinnostaa nyt kirja ja rentoilu.Toimelias päivä, jos nätisti toteaa. Päivän paras oli ystävän tapaaminen, puhelu ja luottavaiset sanat. Välillä olen kuutamolla ja risainen. Tätä työtä tehdessä tietää tehneensä työpäivän. Väkevää elämää kaikilla mausteilla. On oltava sydäntään suojeleva takki ja jalat pysyvät maassa vaikka välillä olenkin hieman kuutamolla. Titityy*