Lukijoiden toive

Tässä on tarinani siitä, kuinka minusta tuli opettaja. Olin aina ihaillut lapsena opettajia ja olenkin nyt kaksinkertainen kasvatustieteiden maisteri. Mikään ei ole tullut ilmaiseksi ja olen tehnyt opiskelun eteen paljon työtä sekä tehnyt muutenkin paljon työtä, välillä kahtakin. Lukekaa ken jaksaa :) Tällä hetkellä alakoulussa luokanopettajana/erityisopettajana. Se kuinka päädyin opettajaksi on aika paljon lukion jälkeisen välivuoden ansiota. Olin päättänyt vahvasti, että minusta tulee sairaanhoitaja vaikka äitini olikin sitä mieltä, että minussa olisi opettaja- ainesta. Tykkäsin nimittäin opettaa pikkuveljeäni jo paljon ennemmin kuin hän meni edes kouluun. Leikin opettajaa ja vanhempieni piti jopa hankkia pieni liitutaulu, jotta sain pitää veljelleni koulua :D Olin kouluaikana rempseä mutta panikoin aina, jos piti mennä luokan eteen. Enää niin ei ole :D Ja tykkään muuten laukaa karaokea ;)

Oltuani kesän vanhustenhoitolassa töissä, huomasin, että sairaanhoitajantyö ei vaan ole minun juttuni. Kävin ammattikorkeassa pääsykokeissakin ja olisin päässyt opiskelemaan alaa, mutta en ottanut opiskelupaikkaa vastaan. Onneksi. Pidin välivuoden, enkä oikein tiennyt mitä tekisin sinä aikana. Päätin kuitenkin mennä kouluavustajaksi ala-asteelle, jonka itse olin aikanaan käynyt. Koululla työskennellessä syttyi ahaa-elämys opettajantyötä kohtaan, aloin opiskelemaan avoimen yliopiston kautta kasvatustiedettä. Suoritin opinnot nopeasti ja huomasin, että kaupunkimme haki oppisopimuksella käyntikäyntiavustajia. Laitoin hakupaperit sisään ja hakijoitahan oli aikalailla reilut 90 hakijaa, joista valittiin 8. Olin yksi onnekas, joka sai opiskelupaikan. Jatkoin opiskelua avoimessa yliopistossa ja suoritin samalla kahta opintokokonaisuutta.

                                                Työlaukkuni, Mulberryn Brynmore

                                             kuva lainattu täältä.
 
Valmistuttuani koulunkäyntiavustajaksi en jatkanut avustajana vaan aloin tehdä opettajan sijaisuuksia ja jatkoin opintoja yliopistossa. Mielestäni koulunkäynninohjaajia arvostetaan aivan liian vähän heidän työmääräänsä ja vastuuseensa nähden. Itse aikanaan jouduin vaihtamaan kukkiin multia kun opettaja ei päästänyt luokkaansa vaikka lapsi olisi tarvinnutkin luokka-avustajaa. Sainkin nopeasti opettajanpaikan, sivutoiminen tuntiopettaja. Näin jälkeenpäin ajateltuna opiskelutahtini oli hirmuinen. Suoritin approja 15 opintoviikon kokonaisuuksia 1,5-2kk ja kävin toisessa kaupungissa viikonloput opiskelemassa niitä kursseja, joita en voinut suorittaa päiväopintoina, koska olin päivät töissä. Minulla oli parhaimmillaan kaksi työpaikkaa ja loput ajat opiskelin. Muistan, kuinka kesätyöpaikallani muovitehtaan laboratoriossa työskennellessä käytin aina ruokatauot muiden juttujen kuuntelemiseen, niistä sain hyviä juttuja omiin psykologian opintoihini.

Enkä ihmettele enää miksi silloinen parisuhdekin oli sitä mitä oli, nimittäin ei meillä ollut aikaa toisillemme. Olin päivät opettajana ammattiopistolla ja peruskoululla töissä ja illat opiskelin. Kiitos opiskeluaikojeni, koska tein melkein koko ajan töitä sivu-tai päätoimisena opettajana. Työkokemusta kertyi laaja-alaisesti jokaiselta koulutusalalta. Opintojeni kertyessä sain aina vain parempia ja mielenkiintoisimpia opettajan tehtäviä. Kiitoksia entisille työnantajilleni :) Tein gradunikin kolmantena opintovuotena, ettei musta tulisi gradua vaille olevaa maisteria.

T ällaisen maisterin laakeriseppeleen sain, kun ensimmäisen kerran valmistuin maisteriksi.

Valmistuttuani viiden vuoden opiskeluilla maisteriksi tein luokanopettajan töitä ja mieleenpainuvin on ollut yhdistelmäluokka pienessä kyläkoulussa, jossa mulla oli yhdysluokka 3.-6. Onneksi minulla oli sen verran kokemuspohjaa, että neljän luokan yhdistelmä ei tehnyt tiukkaa. Siinä oli luokka, jota vieläkin muistella kaiholla. Niiden oppilaiden kanssa oli ihana tehdä töitä ja tosi kivat työkaverit. Parin entisen työkamun kanssa ollaan vieläkin paljon yhteyksissä, terveisiä vaan Annalle, Katille ja Katrille. Olen tehnyt elämäniaikana erilaisia töitä ja kesätyöt tehtaalla saivat oikeasti draivia opiskeluun, en nimittäin tykkää tehdä kolmevuorotyötä elämäntyönäni. Hatunnoston arvoinen asia, sille joka tekee! :)

          Uin nuorena SM-tasolla kilpaa ja haaveilen edelleen pienimuotoisesta uintiurasta.

              

Uimakoulunopena oli mukavaa, kesä, aurinko ja iloiset lapset! Se ei itseasiassa edes tuntunut työltä. Mutta sisälläni oli kytenyt aina palo erityisopettajuutta kohtaan ja päätinkin hakea vielä opiskelemaan työnohella erkkaopeksi ja pääsinkin heti ekalla kerralla sisään. Pääsykokeisiin menin sille asenteella, että jos opiskelupaikka ei irtoa ekalla kertaa niin sitten tokalla. Mulla ei ollut minkäänlaista paniikkia pääsykokeissa. Jälkeepäin mietittynä olin tosi rento, en ole varmaan koskaan elämässäni ottanut mitään yhtä rennosti kuin pääsykokeet. Valmistuin vuodessa ja koin burnoutin. Nykyään tiedän ja tunnen omat rajani. Ja osaan sanoa tarvittaesa EI! Voin sanoa, että olen ylpeä omasta työstäni, sillä on oikeasti tarkoitus! Opettajien palkkakehitys on vain hieman hitaanpuoleista jos verrataan vaikka Amerikkaan :D

Minulla on yhdeksän vuoden opettajakokemus ja olen opettanut, lastenkodissa yksityisopettajana, eskarissa, alakoulussa, yläkoulussa, erityiskoulussa, ammattikoulussa, ammattikorkeakoulussa, aikuisopistossa ja lukiossa. Opetin myös vuoden ummikko maahanmuuttajia. Siinä vasta oli sekalainen seurakunta ja vaativaryhmä. Kaikki aloitettiin numeroiden ja kirjainten opiskelusta ja kynän pitämisestä kädessä. Ammattikoulussa vaativimpia opiskelijoita olivat avovangit ja koetin opettaa heitä kuten muitakin ja heille oli aina samat säännöt kuin muillekin opiskelijoille. Ja toki koetin pitää heidät kurissa niin ettei kotiovestani löydy kirvestä! 

Olen huomannut, kuinka olen vuosien varrella kehittynyt opettajana ja auktoriteettina. On tullut tietty varmuus ja tällä hetkellä minulla on opetettavana luokka, jota pidettiin todella vallattomana mutta nyt pohjatyö alkaa tuottaa tulosta ja luokassa on työrauha ja kunnioitus toisia ihmisiä kohtaan. Luokassa noustaan seisomaan ja tervehditään jos vieras aikuinen saapuu luokkaan. Mutta se ei ole tullut helposti, sopivan tiukka lempeähkö kuri ja nuhde!
Opettaja ei saa olla myöskään liian kaverillinen vaan hänen tulee olla auktoriteetti, luokanpää, ja jos tätä otetta ei saa luokasta heti lukuvuoden alussa niin peli on menetetty. Siihen vaikuttaa pienet asiat joilla saa arvostuksen oppilaidensa silmissä. En esimerkiksi koskaan "uhkaile" turhaan jälki-istunnolla vaan pidän sanani ja kaveri jää koulun jälkeen. Olen opettajana rento, empaattinen mutta myös jämpti ja päämäärätietoinen opettaja. Luokassani tulee olla kaikilla työrauha, välitunnit ovat rentoutumista varten. Tiedän, että vaatimalla oppilailtani saavat he elämäänsä kunnon eväät ja pääsevät aikanaan (toivottavasti) siihen mihin pyrkivätkin. Olen sanonut oppilailleni, että asioilla on aina syy, seuraussuhde ja tekemisistään täytyy kantaa vastuu. Kaikessa ei tarvitse olla loistava, riittää kun yrittää parhaansa.En itsekään tiedä kaikkeen vastausta, joten totean oppilaille, että "Otetaan yhdessä selvää asiasta".

Kaikkein eniten olen tykännyt työskennellä yläkoulussa laaja-alaisena erityisopettajana ja alakoulussa yhdistettynä luokanope/erityisopena. Luokanopettajakoulutuksessa on aivan liian vähän erityispedagogiikan opintoja joita nykypäivän luokassa tarvitaan mitä enenevissä määrin. Jokaisessa luokassa on nykyään jonkinlainen erityistätukea tarvitseva oppilas. Itse käytän mielelläni hyvin monipuolisia pedagogisiamenetelmiä ja otan oppilaat huomioon yksilöinä. Jotkut opettajat ovat aivan ihmeissään lapsista, joita eivät osaa hallita vaan lapset hallitsevat heitä. Lapsihan ei koskaan käyttäydy tahallaan huonosti vaan taustalla on aina jokin syy. On vanhempia, jotka eivät voi uskoa, että se heidän SariKalevinsa ei käyttäydy hyvin tai samainen kaveri olisi saatava psykologin luo testeihin. Tässähän ajatellaan lapsen parasta, koska mitä varhaisemmassa vaiheessa tukea saa niin koulumotivaatiokin pysyy korkealla. Valitettavasti joillakin ihmisillä vanhemmuus on täysin hukassa. 

                     Tästä Marimekon mekosta tykkään todella paljon!

Kamalin ja säälittävin muisto on, kun olin aikanaan yläkoulussa ja saksan kielen opettajamme oli hyvin hiljainen pieni nainen. Pojat kiusasivat häntä usein, ja kerran laittoivat roskakorin hänen päähänsä. Opettaja vain huusi hennolla äänellään luokan edessä, että "Ottakaa tämä roskis pois päästäni" tai se kerta, kun opettaja aina silloin tällöin purskahti itkuun kesken oppitunnin. Kamalaa! Voi opettaja raukkaa, mietin jo silloin. 

Opettajana oleminen kasvattaa ja olen kasvanut ammatillisesti vuosien varrella todella paljon. Ja olen oppinut vetämään rajan työn ja yksityisyyden välille, jota kaikkien vanhempien on ollut vaikea hyväksyä. Olen opettaja töissä, en 24/7 ja minulla on salaiset yhteistiedot aivan sen takia, että minulla on oma yksityiselämä, johon työasiat eivät kuulu. Kun tulen kotiin laitan oven kiinni takanani ja usein olen vain sekä teen niitä minulle mielekkäitä asioita. Koska työni on toisessa kaupungissa en näe oppilaitani vapaa-ajallani. Minulle riittää, että saan töissä olla lasten kanssa, omia lapsia en ole koskaan kaivannut ja se vauvakuumekin olisi jo tullut jos olisi ollut tullakseen. Olen onnellinen näin :) Annan töissä kaikkeni, kun taas kotona sekä vapaa-ajallani voin toteuttaa omia muita unelmiani. Rakastan lukemista ja haaveilenkin kodista, jossa olisi oma kirjastohuone. Olen miettinyt myös oman kirjan kirjoittamista, ehkä joskus. Äitini luki minulle paljon, kun olin pieni tytöntyllerö, kirja innostukseni juontaakin juurensa sieltä. Mutta olen nyt unelma-ammatissani ja vielä kun saisin sen unelmaviran!

Tulikos Teille lisäkysymyksiä? :)
Ja muistakaas laitella mulle kysymyksiä eiliseen postaukseen klik,klik
Ja onhan mulla arvontakin, klik, klik!

                                       Tommy Tabermannin ajatuksin:
                                                  "Tulla lujaksi,
                                                pysyä pehmeänä.
                                                Siinä on haavetta
                                                 kylliksi yhdelle elämälle."

                                     Superviikkoa kaikille ♥