♥ True love ♥

Tänä aamuna lentelee otsikossa heti aamusta sisäelimiä :D Sain ekan blogihaasteen ja siihen tartun viikonloppuna :) Taannoin pelailtiin sananselityspeliä ulkomaille muuttavan ystäväni kanssa. Minulle tulee aina sanasta vappu mieleen, aurinkoinen päivä ja ylioppilaslakki. Muistan vapun 1998 oikein hyvin. Uudistunut ravintola Simohurtta aukaisi ovensa ja teeman mukaisesti olin pukeutunut intiaanitytöksi ystävältäni lainaamalla asulla. Oli niin kireä ja lyhyt hamonen, että oikein hirvittää jälkeenpäin :D 

                                              kuva lainattu täältä.

Olin ennen paljon kovempi bilettämään ja käymään baareissa, mutta nykyään olen aika kotihiiri. Tykkään kyllä käydä rennoissa istuskelupaikoissa tai kotibileissä, mutta jytämusadiscoja en oikein enää jaksa ;) Ja tästä aasinsiltana...

Minulle on sanottu monesti, että olen niin onnekas kun olen löytänyt poikaystäväni kaltaisen miehen rinnalleni. Kunnollisia ja jalat maassa pitäviä miehiä ei tästä maasta enää oikein löydy. Olen ehkä vähän eri mieltä. Olen tässä huomannut, että monen ystäväni miesmaku on ehkä hieman vääränlainen ja sen takia suhteetkin epäonnistuvat.

Miesmaustani sen verran, että itse pidän todella tavallisista miehistä ja sellaisista ihmisistä muutenkin joilla arvot ja tavat ovat kohdallaan sekä sitä pilkettä silmäkulmassa. Miehen tulee olla myös hieman yllätyksellinen. Joidenkin mielestä miesmakuni voi olla tylsä, mutta tasainen elämä ja arjen toimivuus ovat minulle kumminkin kaiken A ja O. Pidän siitä, että parisuhteeni on tasapuolinen kaikin puolin ja kummatkin tavoittelevat omia päämääriä yhteisiä unohtamatta. Toinen ei myöskään saa olla itsestäänselvyys. Itselleni erot ovat olleet selviä tapauksia ja sitä miettii näin jälkikäteen mitä on siinä tyypissä nähnyt. Joskus laastari-suhde on hyvä juttu, jos pääsee se avulla vanhasta junnaavasta suhteesta pois, jossa ei toimi sitten mikään.

                               kuvat lainattu täältä.

Ystäväni ovat minulle rakkaita ja minusta tuntuu pahalta jos heihin sattuu. Olen heille yrittänyt aina välillä sanoa, että ei niistä kahden kymmenen viiden rajapyykin ylittäneistä party-pojista mitään aviomiehiä tehdä. Ei etenkään, jos mies on jo kolmekynmmentä ja tärkeintä elämässä on viikonlopun yökerhoreissut. Tai kuka jaksaa katsoa sellaista miestä, joka pelaa pokeria yöt ja nukkuu päivät? Ehkä sellainen tytönhupakko, jolle raha on kaikkikaikessa ja suhde on kulissia. Ei tällaisten partypoikien kanssa voi ajatella mitään vakavampaa ihmissuhdetta, lapsien hankkimista, asunnon ostamista tms. Näiden edessä otetaan korkkarit käteen ja juostaan karkuun ja kovaa!! Niin surullista kun se onkin, mutta ihminen ei kumminkaan voi perusluonteelleen mitään. Tällaisten asioiden edessä olen aika suora ja minun seulani on näissä ystäviini liittyvissä jutuissa aika tarkka.

                                             Kuva lainattu täältä.

Jalkani ovat aika pitkät mutta paksut, mutta sitäkin tukevammin maassa. Olen siis maalaistyttö, joten olen sitä mitä todellakin olen enkä mitään muuta. En ole koskaan pitänyt itseään jalustalle nostavista ihmisistä tai sellaisista joista paistaa läpi, että puheissa ei ole mitään perää. Tämän kaltaisiin miehiin olen törmännyt viime aikoina ehkä vähän liiankin usein. Tai sitten niihin miehiin, jotka sopertavat LinkedIn-profiileihinsa koulutuksia tai titteleitä mitkä eivät pidä millään lailla paikkaansa. Ikävä kyllä, jotkut  haksahtavat juuri tällaisiin tapauksiin. Netissä voi esiintyä aivan toisenlaisena ihmisenä kuin oikeasti onkaan.

                                      Kuva lainattu täältä.

Yksi asia mitä en henkilökohtaisesti ole koskaan ymmärtänyt on, että jos suhde on jo kerran kuopattu, niin miksi se mennään sitten kaivamaan takaisin. Kerran kokeneena, en suosittele tätä kenellekään. Totta kai poikkeuksiakin löytyy, mutta harvemmin ihmiset oikeasti muuttuvat. Se vaan menee niin, että siitä samasta pakasta ei kannata pelata jos niillä korteilla on jo kerran hävitty.Riippuu tietenkin millainen se ensimmäinen kierros on ollut, mutta yleisesti ihmisiä ja heidän tapojaan ei voi muuttaa. Samat ongelmat ne kumminkin siellä pinnan alla on.

                        Tällainen on kihlasormukseni, seitsemän timanttia ja keltakultaa.

Itse olen ollut aiemmin yhdessä pitkässä parisuhteessa ja muutamassa lyhyessä. Nykyisen mieheni kanssa olemme kihloissa ja olleet yhdessä kohta 5 vuotta. Yhdenillan juttuja en ymmärrä, niissä satuttaa vain itsensä, luulisin? Välillä otamme mieheni kanssa yhteen mutta sellaistahan se arkirakkaus onkin :) Vasta sen jälkeen opit tuntemaan toista, kun asut hänen kanssaan saman katon alla.

                                                           Lahja Louboutinini

                                   Kuva lainattu täältä.

                             

Olisi ihana kuulla, onko Teidän rakkaustarinanne alku ollut romanttinen? ja oliko ensikohtaamisessanne rakkautta ensisilmäyksellä? Kertokaa, kertokaa :)

Rakkautta, halauksia ja lämpöä torstaipäiväänne murut  ♥