Mummoni piipahti tänään kylässä katsomassa toipilasta, muisteltiin menneitä. Samalla muistui mieleeni lukioajat, jolloin olin vähemmän innokas opiskelija :D
Haluan paljastaa teille karmivan totuuden itsestäni, heikko hermoiset älkää lukeko tätä! Nukuin joskus biologian tunnilla, fysiikan tunnilla ja kemian tunnilla sekä ruotsin tunnilla. Tai kirjoittelin kirjeitä kavereille. Kerran lunttasin olkapään yli vastauksen kysymykseen, miten mansikka lisääntyy. Sain yhdeksännellä luokalla käytös- ja urheilustipendin. Join litran maitoa päivässä, kasvatin luita ja lihaksia. Näillä luilla pysyy pystyssä raavas neito. Minäkin. Meillä asui lapsena piharakennuksessa hämppiksiä ja niitä ei missään nimessä voinut tappaa. Kesämökin vessassa asui yksi nimeltään Pekka, mutta oli sen verkkoviritelmät lopulta pakko siivota sieltä nurkasta pois :D Kuulemani mukaan vanha talo on terve, jos hämähäkit siellä viihtyivät. Kunpa minulla olisi vielä kuten lapsuudessa molemmat vanhemmat.
Minä unelmoin viikosta, johon kuuluisivat vain minä ja kisu, kirjoja, pikarillinen sihijuomaa ja yksinäinen mökki luodolla. Se saisi olla kaukana merellä, missä kuuluisi lokkien laulu. Minä en kaipaisi ketään, kun minulla olisi ne tarinat. Ja kynä ja paperia, ne soisin itselleni. Sillä joskus on ihanaa keksiä ne tarinat itse.
Olen ahminut Jo Nesbøn dekkaria Lumiukko. En pysty lopettamaan lukemista nyt kun aloitin, hirveän jännä! Ja sopii vuodenaikaankin pelottavan hyvin: kirjassa Osloon on juuri satanut ensilumi, kun ensimmäinen uhri katoaa. Sitten kadonneen kotipihalle ilmestyy yöllä lumiukko, jonka kaulaan on kiedottu on kadonneen huivi. Katoamisten ja murhien sarja jatkuu ja tapahtumapaikalle ilmestyy aina toinen toistaan karmivampi lumiukko. Hyhhh pakko saada vielä tänään luettua loppuun koska en todellakaan saa unta muuten! Mutta suosittelen Nesbøn kirjoja jännäreistä pitäville, ovat ihan loistavia :) Hassua kyllä, miten kiehtovia näinkin karmivat aiheet voivat olla... en pidä itseäni kovinkaan verenhimoisena tyyppinä, mutta rakastan dekkareitakin.
Pienikin on ihanaa - pätee myös hemmottelussa. Uusi sisustuslehti, tacoja, pala tummaa suklaata, lasi punaviiniä sekä lämmin suihku.
Kuva lainattu
"Kuiskaan joka ilta hyvää yötä sinulle" sanoi Nasu Puhille. "Mutta minähän asun metsän toisella laidalla" Puh sanoi. "Juuri siksi. Voin kuvitella, että olet lähellä."
Ps. Olen miettinyt Korsin tai Marc Jacobsin kellon hankkimista. Onko Teillä omakohtaisia kokemuksia näistä kelloista? Tai ylipäätään mitä mieltä olette tästä aikamasiinasta? Itseäni miellyttää juuri toi sinitauluinen malli.
kuva lainattu
Olen ajatellut myös tutustua Jo Nesbøn tuotantoon. Rakastan jännäreitä, vaikka olen myös yrittänyt lukea muutakin. Tällä hetkellä menossa Dostojevskin Rikos ja Rangaistus, mutta vähän liikaa jaarittelua ja puhetta minun makuuni.. Koti-ikävissäni luin neljä Kätkäläistä peräkkäin, niissä kuvataan mukavasti kotiseudun murretta ja luontoa, sekä myös "ihmisluontoa" :D
VastaaPoistaHeluna
Ihana postaus! :) Ja ihania hemmottelujuttuja. :) Nalle Puhista minäkin tykkään. :)
VastaaPoistaNesbö on aika karu ja rankkasanainen kirjailija mutta kirjoittaa todella mukaansa tempaavia kirjoja! Rikos ja rangaistus on jotain sellaista mistä itse en tykkää vaikka kirjallisuudne klassikko onkin. Kätkäläinen ja Simpauttaja toimivat aina, sopivan kevyttä luettavaa!
VastaaPoistaMinäkin rakastan pohjoismaisten kirjailijoiden dekkareita :) Nesbotakin olen saattanut joskus lukea.
VastaaPoistaIskäni on myös kova lukemaan dekkareita (mm. suuri Nesbo-fani) ja aina porukoilla vieraillessani pakkaan kasan dekkareita mukaani. Viimeksi kävi vaan vähän köpelösti, kun iskä oli heittänyt läjän pehmeäkantisia dekkareita roskiin, joten saaliini jäi melko pieneksi :(
Oletko muuten lukenut Yhdysvaltalaisen Patricia Cornwellin dekkareita? Itselläni olisi kolme kappaletta odottamassa korkkausta. Saas nähdä, onko yhtä hyvä kuin esimerkiksi ruotsalaiset kirjailijat :)
Olen lukenut yhden kirjan Cornwelliltä, Kuolleiden sataman. Kirja oli varsin nopealukuinen ja melko vetävä juoneltaankin. Pidin siitä, kuinka eläväksi Scarpetta mietteineen, pelkoineen ja epäluuloineen tuli vaikka tunnelmat kuolemansyyntutkijan luona usein ovatkin olleet synkkiä. Suosittelen!
VastaaPoistaLukuintoa ja ihana kuulla, että täällä on muitakin kirja nenässä kiinni olojoita ;)
VastaaPoista