Harmaan aurinkoinen päivä ja pinkit varpaankynnet

Kuluva viikko on sopivan hektinen, johon on sisältynyt sopivasti rentoa vapaa-aikaa. Välillä tuntuu, että aikaa on kuinka paljon, mutta lopulta sitä ei olekaan. Tein parvekkeeltamme löydön :D Alla olevan kynttilävalaisimen, jonka ostin viime syksynä paikallisesta marketista. Oletteko te muut tehneet kotoanne löytöjä? Mulle kävi samalla tavalla kuin työkaverilleni viikonloppuna. Kävin illalla tunnin lenkin pakkassäässä ja olin pukeutunut asianmukaisesti, oli pipo ja kaikki vermeet. Kun tulin kotiin, niin alkoi kamala pääsärky! Lienenkö saanut raittiinilman myrkytyksen? Meillä on myös välillä luokassa ilmastointi niin tehokaall tuulella, että opetan oppilaitani talvitakki päällä ja hanskat kädessä, talven ihanuutta! Koomisen näköistä, mutta en halua palella :D

Olen niin täynnä virtaa, odotan kevättä innolla. Asiat alkavat mennä pitkästä aikaa juuri siihen suuntaan kuin niiden täytyykin kulkea. "Jossain kaupungissa on maailma näytteillä. Mitä täällä on. Aina samoja pieniä ilmiöitä." Olen kuunnellut paljon Ultra Bra:ta, kuunnellut sisimpäni puhetta, ajatellut elämää eri kantilta kuin ennen, kauneutta, mutta myös elämän raakuutta. 

Olen syönyt mustikkapiirakkaa vanhalla alpakkalusikalla ja ihaillut ikivanhoja valokuvia, tehnyt kirppislöytöjä, kirjoittanut, haaveillut ja rentoillut. Kisuja seuratessa saa ahaa-elämyksiä, ei se elämä niin monimutkaista olekaan. Olennaisten asioiden oivaltamista, pakkasilman nuuhkimista tähtikirkkaan taivaan alla, raikkaita ajatuksia kirpeässä pakkassäässä, kesän vehreyden tilalla talven valkeutta, savuporokeiton ja sokerileipomusten tuoksua, säveliä ja kotoista viihtyisyyttä. Ajatuspaja. Pieniä ja tavallisia ilmiöitä harmaan aurinkoisena päivänä. Sisäinen aurinko ja pinkit varpaankynnet.Olen iloinen, että juuri Sinä luet juuri tätä tekstiä. Kiitos.

Rakastan lukemista ja luenkin hyvin monipuolisesti kirjallisuutta. Hyvä asento sohvalla, sukellus torkkupeiton alle ja lukumaailmaan uppoutuminen. Ajattelin antaa teille pari kirjavinkkiä.

  

Bill ja Judy Guggenheim ovat keränneet kirjaansa Koskettava kokemus yli 350 tarinaa tavallisilta ihmisiltä, jotka ovat saaneet viestin jo kuolleelta läheiseltään. Monet kertoivat tällaisen kokemuksen olleen kuitenkin hyvin myönteinen ja koskettava - se on usein ollut täynnä toivoa ja rakkautta ja tuonut lohtua kaipaamaan jääneen elämään. Kirja on todella mielenkiintoinen, suosittelen!

 Toinen kirjavinkkini on Pako Pohjois-Koreasta Leiri 14, jonka on kirjoittanut Blaine Harden.

Shinin leiri, numero 14, on täydellisen valvonnan alue. Vartijoilla on käytännössä vapaat kädet pahoinpidellä, raiskata, kiduttaa ja surmata vankeja. Vangit pysyvät nipin napin hengissä äärimmäisen niukalla ruokavaliolla. Heille jaetaan kerran pari vuodessa uusi vaatekerta, heillä ei ole saippuaa, sukkia, alusvaatteita tai wc-paperia.

Leirillä eläessään Shin uskoi siihen, mitä vartijat olivat hänelle opettaneet syntymästään lähtien: hän ei pääsisi ikinä pakoon. Sääntö numero 1 kuului: ”Joka saadaan kiinni paosta, ammutaan heti.” Säännön numero 1 toinen kohta kuului: ”Joka tietää pakoyrityksestä, muttei kerro siitä, ammutaan heti.”Shin oppii pyydystämään rottia, sammakoita, käärmeitä ja hyönteisiä ja valmistamaan ne ruoaksi nuotiolla. 

  Asukkaat eiivät saa liikkua  kaupungista toiseen, saatikka poistua maasta. Lahjonta ja varastelu ovat asioita joilla pääsee pitkälle. Pohjois-Korea huijaa rahaa vakuutuspetoksilla muilta valtiolta ja kavaltaa omiin taskuihinsa saamansa hätä- ja ruoka-avun eliitin käyttöön tai myytäväksi. Amnestyn keväällä 2011 julkaisemat satelliittikuvat Pohjois-Korean vankileireistä ja vertailut näiden kuvien ja vuosia aiemmin samoista paikoista otettujen kuvien välillä kertovat laajenevista leireistä, joissa arviolta 200 000 ihmistä elää helvetillisissä olosuhteissa.

Elämää Pohjois- Koreassa-kirja on myös erittäin puhutteleva. Suosittelen! Todella surullista, kuinka tällaista voi olla vielä 2013 maailmassa, jossa elämme. Vallan väärinkäyttöä ja luokkayhteiskunta.

Eilen pukeuduin töihin vaaleaan kauluspaitaan ja Rolling Stones t-paitaan sekä farkkuihin. Rentoa, mutta siistiä.

Ja ei päivää ilman päivitystä meidän Maijasta. Tulin töistä kotiin ja ihmettelin missä on meidän Maija Maitoparta. Hän oli kaivautunut sänkyyn peittojen väliin Maailman ja kisun välissä täytyy olla jotain pehmoista!

 Tein eilen illalla Cremata Catalana jälkkärit, joka ovat samantyyppinen jälkkäri kuin Crème brûlée, mutta silti erilainen. Crema Catalanaakin voit muokata juuri sen makuiseksi kuin haluat.

Crema Catalana
 

6 annosta

• 3 dl täysmaitoa
• 1 dl kuohukermaa
• ¼ tl jauhettua neilikkaa
• 4 kananmunankeltuaista
• 1 ½ dl sokeria
• 2 rkl maissitärkkelysjauhoa (Maizena)
• 1 dl kuohukermaa

Sokeripinta

• n. ¾ dl sokeria
• n. ¾ dl ruokosokeria

Mittaa maito ja 1 dl kermaa kattilaan.
 Kuumenna lähes kiehuvaksi samalla haarukkavatkaimella sekoittaen. Siirrä pois levyltä ja peitä kannella. Anna lakritsin sulaa rauhassa nesteeseen, n. 2 h.
Siivilöi lakritsimaito ja kaada takaisin kattilaan. Mausta neilikalla.
Vatkaa keltuaiset ja sokeri vispilällä kevyeksi vaahdoksi. Kuumenna lakritsimaitoa hieman. Vatkaa keltuaisvaahto joukkoon.
Sekoita maissijauho ja 1 dl kermaa kupissa. Kaada seos kattilaan. Kiehauta vanukas matalalla lämmöllä koko ajan sekoittaen.
Kaada vanukas pieniin annosvuokiin. Nosta vuoat suurempaan uunivuokaan ja kaada sille kiehuvaa vettä annosvuokien puoliväliin saakka. Kypsennä 135° uunissa n. 1 h.
Jäähdytä ensin huoneenlämmössä n. 1 h ja laita sen jälkeen jääkaappiin vielä vähintään 3 tunniksi.
Nosta vanukkaat huoneenlämpöön vähän ennen tarjoamista. Ripottele sokerit päälle ja paahda ruskeaksi kaasupolttimella tai grillivastuksen alla uunissa.

Kuinka teidän viikkonne on sujunut?

Ei hyvyys saavu huutaen, se kulkee hiljaa kuiskaten.

-Eino Leino-

Muistetaan hiljentyä kiireen keskellä, jotta kuulemme sisimpämme puheen :)