Eilen en kulkenut aivan parhaissa voimissani. Tsemppasin jokaiseen uuteen hetkeen. Kiitosmieltä on silti riittänyt, vaikka kipu viipyykin jokaisessa päivässä ja tunnissa. Olen huomannut, että uuden edessä sitä usein kahlitsee itsensä jonkinlaisella pelolla ja jännityksellä. Mutta usein "hyvät" pelot menevät täysin hukkaan Sitä pelkää asioita mielessään ja tekee asioista suuria mörköjä. Eilen autoin ruokalahjoituksella kodittomia eläimiä. Lähetin pienen ruoka- ja vitamiinipaketin täynnä rakkautta ja huolenpitoa. Tänään saan kuulla lääkärin sanat, kun käyn katsomassa häntä silmiin. Silmätulehdus, poskiontelotulehdus ja liuta muita oireita. Pääsärky on jokapäiväinen vieras, onneksi olen kovakalloinen ja lehmän hermoinen, en säry pienestä.
Olo oli eilen heikonlainen, pyörrytti, näin hetken mustaa. Kuten eräs tärkeä totesi, valoisuus houkuttaa pimeyttä luoksensa, mutta pidän silti valoisuudesta ja positiivisuudesta! Toki parempi tässä vaiheessa elämää on nähdä pieni hetki mustaa kuin se suuri kirkkauden valo Sammutan sielunmaisemastani kaiken synkän, vaikka iltaisin tykkäänkin kietoutua talven hämärään. Elämänhaluni on valtaisa, en kietoudu liiaksi pimeän syleilyyn Huominenkin on täynnä valoa, ainakin valon häivähdyksiä.
Olo oli eilen heikonlainen, pyörrytti, näin hetken mustaa. Kuten eräs tärkeä totesi, valoisuus houkuttaa pimeyttä luoksensa, mutta pidän silti valoisuudesta ja positiivisuudesta! Toki parempi tässä vaiheessa elämää on nähdä pieni hetki mustaa kuin se suuri kirkkauden valo Sammutan sielunmaisemastani kaiken synkän, vaikka iltaisin tykkäänkin kietoutua talven hämärään. Elämänhaluni on valtaisa, en kietoudu liiaksi pimeän syleilyyn Huominenkin on täynnä valoa, ainakin valon häivähdyksiä.
En ole koskaan aiemmin ollut näin varma elämästäni ja siitä, että asiat helähtävät kauniisti toistensa lomaan. Onni on muuttanut muotoaan, se on vahvempi ja nöyrempi. Olen iloinen, se suorastaan helähtää minussa. Ilo on itseasiassa liian kevyt sana. Saan olla mukana jossakin suurenmoisessa! Sellaisessa josta olen vain hiljaa haaveillut. Elämäni kultainen arkku avautui minulle ja haluan pitää sen täynnä onnellisen sädehtiviä asioita. Arkiaarteita, joissa on ripaus juhlaa. Olen täynnä kiitollisuutta. Päätin jokin aika sitten elää hetkessä, tässä ja nyt. Se on toiminut. En kaipaa myöskään talvesta pois,koska kevät koskettaa jo auringonsäteillään pisamiani. Annan ensin tälle talvelle aikansa. Kietoudun ajatuksineni lumen valkoiseen ja jatkan hentoa haaveilua. Tässä on hyvä, uuden äärellä
Ja kuinka ihanaa, että juuri sinä ihanainen luit nämä aatokseni.
* Tuokoon tammikuu sydämiimme toivon ja onnen säveliä *
Toivottavasti saat helpotusta oireisiin, onhan teillä "homeeton koulu"?
VastaaPoistaEipä taida olla...
PoistaParanemisia Sinulle!
VastaaPoistaKauniisti kirjoitit ♡
-päivi-
Kiitos itsellesi ihanasta kommentista :)
PoistaKipu syö ihmisitä ja kun se on kiinni sinussa kaiken aikaa, joutuu käymään suuret taistelut itsensä kanssa pysyäkseen valoisalla puolella. voimia ja parempaa vointia, ystävä rakas.
VastaaPoistaOlen iloinen puolestasi, että elämällä on tarjota sinulle myös työtä, toimeentuloa, matkoja, liikuntaa, iloisia asioita muitakin... Ne lisäävät osaltaan voimaasi ja jaksamistasi. Jollei ole mitään elämässä muuta, kuin olla vaan ja kipuilla, on hyvin vaikeaa löytää sitä positiivista jaksamista pelkästään arjesta selviytymisestä.
Nauti niin paljon, kun vain voit!
Kipu on ikävä seuralainen, tiedän, kun kärsin noin 4 vuotta jatkuvista käsikivuista. Se on taistelua siitä, että sitä ei päästäisi pään sisälle. Sen tajusin, vaikka toisina päivinä tuntui, että se menee sinne väkisin. Jostain aina pitää yrittää löytää se valo elämään. Tsemppiä sulle.
VastaaPoistaSatu niin sielukas teksti, osaat kyllä niin kauniisti kirjoittaa. Mieltä koskettaa aina täällä käyminen. Kivun kanssa on kurjaa elää, kärsin migreeneistä ja kroonisesta virtsiksestä ja nekin jo aiheuttavat kipua ja hankaloittavat ja hallitsevat elämää.
VastaaPoistaHalauksia täältä. <3