Do You Want The Truth Or Something Beautiful?

Perjantain työpäivän kruunasi päivän kohokohta, "juhlavastaanottoni" avautui luokassani klo 14, jolloin osa oppilaista pääsi viettämään kanssani "laatuaikaa". Kasvatuskeskustelu--> kootut selitykset ja laiskat kotitehtävien tekijät. 

Mietin eilen työkaverini kanssa nyky-yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyyttä,pinnallisten asioiden ihannointi. Kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää, pinta voi kätkeä sisälleen täydellisen kaaoksen. Käydessäni kuntosalilla, työskennellessäni opettajana, seuraten ystävieni välillä, niin tuskastuttavaa treffi- ja seuraelämää sekä lukemalla naistenlehtiä olen vaikuttunut siitä, että nyky-yhteiskunta peilaa valtavasti (liikaa) ulkoisiin asioihin, unohtaen täysin sisäisen hehkun ja tasapainon.

Työhakemukseenkin on liitettävä kuva itsestään, jokaisessa naistenlehdessä (ainakin näin alkuvuonna) on miljoona vinkkiä kuinka hankit täydellisen ahterin, 100 kuumaa vinkkiä sinkkujen kreisibailaamiseen, muotilehdissä haastateltava kertoo kuinka herää aamuisin täydellisen taiteilija miljonäärimiehensä vierestä Pariisissa kattohuoneistossa, jonka näkymät ulottuvat aina Pariisin ylitse ja onhan siellä lehdissä sata vinkkiä täydellisen ulkoisen elämänkin hallintaan. Entäpä ne tuhannet tytöt/naiset, jotka lukevat tällaisia juttuja ja alkavat pitämään tällaista elämää normaalina ja ajattelevat, että vain tällainen elämä on tavoittelemisen arvoista? Kauhistus! Missä ovat aitous ja sisäsyntyinen kauneus, se tasapaino ja sielun rauha? Aina ei voi olla mukavaa, välillä täytyy olla palasina, että voi kasata palasista uuden eheämmän minän.

Ulkonäkö on rapistuvaa, aito kauneus lähtee sisäisestä tasapainosta ja terveen nöyrästä itsevarmuudesta. Ikääntyneet naiset ovat itsevarmempia ja heistä huokuu aito kauneus. En tarvitse silmäkulmaani lahosuojaa siinä määrin kuin nuorempana käytin. On myös ilo seurata ihmisiä,jotka pitävät itsestään huolta, se ei ole vähäpätöinen asia. Mutta jos kumminkin se elämä rajoittuu siihen, että  punnitsee kaiken ulkoisten asioiden mukaan, niin silloin kaikki ei ole oikein. Ulkonäkökeskeisessä maailmassa olen huomannut kuntosalilla sen ällöttävän jutun, että miehet tuijottavat häpeilemättä usein naisten takalistoa ja rintoja ja kerran yksi tyyppi totesi toiselle, että "mitä suuremmat rinnat sen ihanampi nainen". Ei kukaan voi kuitenkaan seurustella pelkästään rintojen kanssa, siinä tulee myös se tyyppi mukana :D

Itse käyn kuntosalille tasan sen takia, että voin hyvin ja treenaaminen tuntuu mukavalta. En käy salilla näyttäytymässä ja treenaamassa sen takia, että näytän muiden mielestä paremmalta. Sisäistä hyvää oloa ei voi näytellä, se joko asuu sisimmässä tai ei. Asioita ei voi pakottaa. Kaikella on aikansa ja paikkansa. On hyvä silloin tällöin käydä keskustelua itsensä kanssa ja katsoa peiliin. Jos ei ole tyytyväinen itseensä on otettava niskaote itsestään ja tehtävä haluttu muutos. Se ei tapahdu hetkessä, suuremmat asiat tarvitsevat aikaa muuttuakseen. Mutta suurin asia on kuitenkin asenteemme, sitä muutettaessa muuttuu elämässämme moni muukin asia. Aina se ei ole helppoa, mutta ajatustyö ja tahtotila vievät eteenpäin. 

 Ajattelin eilen illalla olla hetken aikaa porsastelijoiden kruunaamaton kuningatar ja vetää herkkuöverit. Tein itse juustoa ja siitä tuli niin...hyvää, pehmeää ja suussa sulavaa. Jälkiruokien jälkiruoka mangolikööri minikakkua! Palanpainikkeeksi pikarillinen kuplivaa ja aamulla salille flexailemaan. Joo, mulla on edelleen vatsamakkarat ja elämässä terveysasiatkin ovat näennäisesti järjestyksessä.

Eilen illalla juttelin mieheni kanssa siitä, kuinka rakastankaan ruokaa, olen porsastelijoiden kruunaamaton kuningatar, kuten kissammekin. Kisut osaavat kerjäämisen taidon, tiukka silmiin katsominen, hieman päätä kallelleen, päälle hentoinen naukaisu ja herkkupala on taattu! Olen huomannut, että kissoille kelpaa aina tuorekala ja katkaravut, mutta välillä heillä on kausia, jolloin ei maistu tietyt ruuat. Huomasin eilen illalla, että nyt minulla on meneillään maitorahka-mehukeitto,salaatti, maksamakkara, valkosipulinäkkileipä-kausi. Tällaisesta terveyskaudesta voi oikein ylistäen ja ylpeänä nettiin kirjoittaakin. Edellinen maitorahka-mysli- munakas-kausi jäi teille raportoimattakin,

samoin nuudeli-keittoruoka-uunileipä-herkkuvanukas vaihe.

Jos saisin valita, niin valitsisin päättymättömän muffinssi-, kampasimpukka-, tuoreleipä-, pizza- juustokeksi- ja juustokauden. Hampurilaisia en ole hinkunut kesäisen Bahaman ja Miamin matkan jälkeen. Luulen saaneeni siellä yliannostuksen pullamaisesta leivästä. 

Mutta mitä kuulenkaan kaapin perukoilta, siellä olevat keksit, joulusuklaat ja vihreätkuulat huhuilevat minulle. Ehkä voin ottaa muutaman, vain muutaman :D Menen kumminkin aamulla taas kuntosalille ja hiihtämään :) Ei kai sädekehäni sammu vaikka hieman herkuttelisinkin? Sisäinen hyvinvointi vaatii joskus paheellisia herkkuja. Tämä tavallinen elämä on ihanaa, ei siihen tarvita sitä amerikkalaista hömppää, jossa kaikki on täydellistä.

Tärkeintä on se, että sinulla on hyvä olla kropassasi ja sisimmässäsi. Että voit olla välillä surun sijaan onnellinen, etkä olisi koko aikaa onneton. Sitä pitää nuorempana eri asioita tärkeimpinä kuin hieman elämää kokeneempana. Toivon, että sinä saat tänä vuonna osaksesi onnea, iloa, hyvää oloa ja ripauksen taikaa*

* Pus & kram *