Unelmista ja elämän voimasta - sydänverta ladulla *

Sydämeni meinasi jäädä lauantaina hiihtoladulle. Kaikki, jotka tietävät yleensäkin jyrkät nousut hiihtoladuilla, niin tinttasin täysillä ylämäkeen. Tuntui kulkevan niin hyvin ja mutta yhtäkkiä kehoni valtasi todella huono olo. Olo alkoi jonkin ajan kuluttua helpottamaan vaikka se olikin tyhjänlainen. Kerkisin miettimään hangella maatessani, etten kai koe isäni kohtaloa, saaden ensimmäisen infarktini hiihtoladulla, mitä kaikkea haluan vielä elämässäni nähdä, en halua kuolla hiihtoladulle ja siinä pohdiskellessani alkoi hymyilyttämään lopulta ajatus siitä, että 6 viikon kuluttua olen Panamassa ja ennen sitä en todellakaan halua kuolla. Tällä hetkellä oloni on paljon parempi. Onneksi ladulle ei jäänyt sydänverta sen suuremmin, vaan pelkkä hetkellinen kipu ja säikähdys.

Haluan nähdä vielä niin paljon elämässäni. Mutta tulipahan tehtyä suurenmoinen ajatusmatka itseensä ja treeni maksimisykkeellä, 10km. Jos minulla ei olisi vahva peruskunto, niin olisin varmaan jo nyt aika huonossa hapessa. Täytyy muistaa jatkossa ettei vaadi itseltään liikoja,  mutta vahva kilpailuvietti on se, joka usein vie minut tällaisiin tilanteisin. Vaadin välillä itseltäni aivan liikaa ja joskus myös muiltakin. Vaikka olen oppinut olemaan itseänikin kohtaan lempeämpi, niin silti suojamuuri tuntuu välillä rakoilevan.

Olen viime aikoina miettinyt millaisia unelmia ja toiveita minulla onkaan vielä toteuttamatta. En ala yksilöimään kaikkia erikseen, mutta muutaman tärkeän kerron teille aivan kohta.
Sen olen ainakin huomannut, että toteuttaessani yhden toiveen uusi toive tulee melkein samantien ajatuksiini. Olen matkaillut aina ja rakastanut sitä tunnetta kuinka se avartaakaan maailmankuvaani. Matkaillessa opin paljon itsestäni ja hihaani tarttuu aina jotain uutta. Matkaillessa tärkeintä eivät ole ostokset vaan nähdä maisemia, kulttuuria, syödä hyvin ja paljon erilaisia ruokia sekä kokea once-in-a-lifetime kokemuksia. Matkailu, se on ikuinen harrastukseni ja niin rakas. Paljon olen päässyt ihailemaan eri kulttuureita, mutta vielä on paljon näkemättä ja kokematta. Näen paljon matkaillessakin rikkauksia, eikä se tarkoita vain rahaa tai materiaa, elämällä on antaa useita rikkaita kokemuksia joita osaa arvostaa. Olisi upeaa saada yhdistää työ ja matkailu. Ensi viikonlopun vietän ihanassa Helsingissä kaiken hyvän äärellä :)

Kaupunki, joka saa sydämeni aina selälleen.

Ihmettelen ihmisiä, jotka pelkäävät elämää ja sen tuomia kolhuja. Elämältä ei voi suojautua lasikuvun alle. Ihmisiä, joilla olisi kaikki mahdollisuudet toteuttaa unelmiaan, mutta he odottavat aina "sitä oikeaa ja hohdokasta" hetkeä.  On parempi elää nyt eikä sitku-elämää. Mieluuummin elän seuraavat 25 vuotta onnellisena ja kuolen kuin vielä 50 vuotta suht onnettomana.  Elämä vaatii aika ajoin puhdistautumista menneistä asioista ja suopeutta. Mutta onneksi elämän tuoma sydämenviisaus auttaa meitä etenemään suopeimpia latuja. Rauha sisimmässä, arkionni, työ, terveys, tekemisen vapaus, ystävyys, hyvä seura ja perheonni. Nämä antavat elämänvoimaa, mutta minkään varaan ei saa jäädä pelkästään. Nämä ovat asioita, joiden haluan kestävän ja joiden eteen teen välillä töitä hartia voimin.  

Yhteen hiileen puhaltaminen on tärkeää. Vastakohdat täydentävät joskus toisiaan ja toisinaan vaikkei rakkautta olisikaan ollut ensisilmäyksillä, niin suhde voi onnistua ja myrskyisänkin vaiheen jälkeen on rauhallista ja aurinkoista. Mutta mihinkään ei saa tarrautua kiinni elämässä liian lujaa, niin ettei pysty hengittämään omilla keuhkoillaan, terve itsekkyys ja itsenäisyys ovat hyväksi. Koska kaikki voi särkyä sekunnissa ja sitten sattuu pahemmin, jos kaiken on rakentanut yhden palikan varaan. Olen oppinut myös priorisoimaan asioita ja löytänyt itsevarmuuden.

Minulla on kolme ammattitutkintoa ja niistä tärkein on erityisopettajan tutkinto. Olen lapsesta saakka haaveillut erityisopettajan ammatista ja olen iloinen, että toteutin unelmani. Teen työtäni suurella sydämellä ja intohimoisesti. Pidän hyvin tärkeänä kehittää ammatillista minääni. Mutta haaveilen myös teologisista opinnoista, papin urasta. Mutta jos joskus lakkaan köyhtymästä ja voisin opiskella uuden ammatin ilman opintolainaa, niin silloin hakisin oitis teologiseen tiedekuntaan. Koska minulla on jo ennestään pari maisterin tutkintoa, niin olisin valmis pappi 3 vuodessa. Minulla on valtava tiedonjano ja oppimisen halu. En ole ihmistyyppinä sellainen, joka jää tuleen makaamaan. Minulla on yleensä aina suunnitelmia ja niiden varasuunnitelmia.

Sielunmaisemani on aikalailla synkän jylhä, jossa on kuitenkin taustalla jatkuva auringonpaiste. Synkkyys, se saattaa tulla monelle yllätyksenä, koska esitän asiat usein valoisasti. Mutta tietynlainen melankolia tuo luovuuteen ja elämään potkua. Melankoliaa ei vaan pidä ruokkia liikaa, ettei se saa liian suurta osaa elämästä. Minussa asuu monta maisemaa, pidän sitä rikkautena. Minulla on uskomattoman vahva tahdonvoima, jos päätän jotain, niin teen sen eteen töitä saavuttaakseni tavoitteeni.

Toivon, että saisin työpaikan ensi lukuvuodeksi Etelä-Suomesta, koska olen haudutellut ajatusta päässäni jo reilun vuoden verran. Nyt on aika tehdä suuri muutos elämään, halutunlainen. Siellä mahdollisuuksia on niin paljon enemmän. Nykyinen kaupunki ei tunnu kodilta. Paikkakunta on niin kaukana kaikesta sellaisesta jota tarvitsisin hyvään elämään. Olen omassa kodissanikin kuin vieras. Vieras, joka odottaa kotiinsa pääsyä.

Kuntokuuri jatkuu ja olen niin ylpeä itsestäni, etten ole jäänyt sohvaperunaksi. Pidän kehostani ja samalla myös mielestäni huolta liikkumalla ja tekemällä juuri sellaisia asioita joista olen tähän saakka vain haaveillut. Treenatessa syntyy uusia ideoita ja itsevarmuus vahvistuu. Saan paljon innoitusta ja voimaa musiikista. Pidän jylhistä soinnuista, jotka pureutuvat tajuntaan. Saan extra-annoksen lisävoimaa myös niiden unelmieni toteuttamiseen, mm. Within Temptationin, Nightwishin, Olly Mursin, Kentin ja Bruno Marsin valikoiduista sävelistä. 
Onko sinulla voimabiisejä?

Sain ihanan yhteistyökumppanin Sini Koposesta ja hänen luotsaamastaan Willa Söderistä. Piipahda osallistumaan blogissani Willa Söderin sisustus-arvontaan. Teen mielelläni yhteistyötä oman arvomaailmani omaavien yritysten kanssa. Blogi on minulle hengähdyspaikka arjen kiireiden keskellä. En paljasta elämästäni aivan kaikkea, vaikka kerronkin hyvin avoimesti mokani ja iloni. Haluan säilyttää blogini voimauttavan, realistisen ja hyvän olon kohtaamispaikkana. Haluan kiittää sinua ihana lukijani.

Olen vieläkin niin ymmyrkäisenä uusista vanhoista jutuista, joita sain eilen oppia upean vanhemman rouvan luona elämästä ja leivonnasta ♡ Kuinka vahva ihminen voikaan olla kaiken edessä, kun ei jää kysymysmerkkinä katselemaan, kuinka elämä lipuu ohitse vaan tarttuu hetkeen. Muistakaa yksinäisiä ihmisiä/vanhuksia käymällä heidän luonaan. Pienikin yhteinen hetki riittää. Se ei maksa mitään, mutta sydänalassani tunsin lämmön läikähdyksen ja viisastuin ainakin puoli metriä. Heidän monenkin toiveena on saada juttuseuraa. Oma unelmani on tuoda joskus ulkomaanmatkaltani katukoira/kissa, jolle voin antaa uuden elämän. Minulla on Bulgariassa kummikissa, jota sponsoroin pienin rahalähetyksin kerran kuukaudessa. Haluan auttaa ihmisiä ja eläimiä. Teen asioita, joista saan itsellenikin hyvän mielen. En tee asioita siksi, että ne kuulostavat tai näyttävät hyvältä. Tunnen eläväni, kun minulla on unelmia. Olen kiitollinen kaikesta mitä elämä on tuonut jo eteeni. 

Toivottavasti myös sinulla on unelmia, koska elämä on aina unelmoimisen arvoista. 

"Everyone wants happiness, nobody wants pain. But you can't have a rainbow without a little rain."

Laitoin tähän postaukseen kuvia viikonlopusta, kuvan muutamasta jo toteutuneesta toiveestani, muutaman fiilistelykuvan ja kuvia jo toteutuneista unelmistani. Unelmista, joiden parissa haluan vielä jatkaa matkaani.

Unelmien toteutuessa olen välillä aivan mutkalla onnesta!

 Bahamasaaret olivat maanpäällinen paratiisi, jonne olisi vielä joskus ihana palata!

*Sydämellistä ja unelmien täyteistä uutta viikkoa ihanat*