Unelma: Matkata Pekingiin, Pyongyangiin ja Taiwaniin* - kohtaus Cittarin lihatiskillä!

Asun todella pienessä kaupungissa, jossa ei ole paljon mahdollisuuksia. Yritykset tukehtuvat laman alan ja kadut täyttyvät tyhjistä liiketiloista. Toivon saavani ensi lukuvuodeksi työpaikan Etelä-Suomesta. En vaan tunne kodikseni nykyistä asuinpaikkakuntaani. Pienellä paikkakunnalla asuminen ei ole helppoa, etenkin jos et sulaudu joukkoon. Toki missään elämä ei ole ainaista onnea ja auringossa paistattelua.

Minulta tultiin viime viikolla kysymään lihatiskin jonossa, että "millä rahalla matkailen? Olenko kenties voittanut lotossa?" Olin niinku täh?!* Kuinka tahditonta on tulla kysymään tuollaista, kun ei ole muutakaan kysyttävää. Vastasin kysyjälle, että teen koko ajan kahta työtä;joskus työpäiväni venyvät 12 tuntisiksi, myyn kirppiksellä kaiken minulle tarpeettoman ja koetan elää säästeliäästi. Ei matkailemiseen tarvita lottovoittoa, jollei sitten aio asua lomillaan huippuluksus hotelleissa ja juoda Cristal-shampanjaa janojuomana. Kysyjä kääntyi kannoilleen yhtä kysymysmerkin näköisenä kuin oli tullutkin luokseni. Hän ehkä odotti minulta jotain käänteentekevää vastausta. Mutta ehkä hän ymmärsi sen, että matkailu kuuluu vaan harrastuksiini. Hieman niinkuin tämän herran harrastuksiin kuuluu harrastaa metsästystä Pohjoisen metsissä, joka ei sekään ole mikään edullinen harrastus. Mutta täälläpäin asuva ja usein matkaava on yleensäkin jonkinlainen poikkeus. Mutta olen hyvin tyytyväinen poikkeus. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että rahan käyttöään pitäisi perustella muille sen kummemmin, jos tekee rahojen eteen töitä niin piste.


Kun loma koittaa on silloin aivan pakko päästä aina eläväisempiin paikkoihin, niissä tunnen eläväni. Olen ammatiltani erityisopettaja ja tykkään kertoa oppilailleni maantiedon tunneilla matkakertomuksia. Yleensä he kuuntelevat tarinoita hiiren hiljaa, hieman haltioituneinakin. Toivon, että he saavat pienen kipinän matkailuun ja etenkin siihen, että uskaltautuvat puhumaan tarpeen tullen englannin kieltä vaikkei se niin täydellisesti sujuisikaan. Että he uskaltaisivat ottaa joskus sen ensimmäisen askeleen itseluottamuksensa kanssa ja luottaisivat itseensä ja siihen, että matkailu avartaa.

Mennään itse postauksen ytimeen, olen pidempään miettinyt matkaa Pekingiin ja sen kautta Pyongyangiin muutamaksi päiväksi sekä lomaa  Taiwanissa ja Filippiineillä. Olen matkaillut paljon ja Pyongyang onkin yleensä kokeneimpien matkaajien suosiossa. Suomesta ei ole suoria lentoja Pyongyangiin, kuten ei monesta muustakaan valtiosta. Jos Pohjois-Korean tilanne ei mene kaoottisemmaksi, niin siellä olisi joskus kiva piipahtaa. Tiedän Pohjois-Koreassa on paljon kurjuutta, ihmisoikeudet ovat keski-ajalta ja maassa vallitsee diktatuuri. Se on suljettu maa. Mutta sen erilaisuus kiinnostaa. Kuinka vielä vuonna 2015 voi jossain valtiossa olla tällainen meno?

Olisi hieno kokemus päästä näkemään omin silmin  ( se mitä  siellä nyt halutaan näyttää turisteille ) paljon puhuttu maa. Turisteille toki näytetään silotellumpi kuva maasta ja korkeiden aitojen takana kohoaa todellinen kurjuus. Ihmiset syövät maaseudulla rottia ja käärmeitä henkensä pitimiksi. Toisin ajattelijoita rangaistaan ja sen takia kukaan ei uskalla sanoa omaa mielipidettään ääneen. Valtion henkilökunta tekee ihmisten koteihin yllätysiskuja, joissa koetetaan etsiä länsimaista materiaalia, kuten elokuvia, jotka ovat kiellettyjen listalla.

Olen lukenut paljon nettiartikkeleita ja kirjallisuutta liittyen Pohjois-Koreaan ja sinne matkaamiseen. Mielenkiintoisia kirjoja ovat mm. Suljettu maa, Leiri 14 ja viimeisimpänä luin Jouni Hokkasen kirjoittaman Pohjois-Korea Siperiasta itään-kirjan. Siellä oli hyviä huomioita ja matkailuvinkkejä turisteille. Hokkanen on ns. livistänyt valvovan silmän alta ja nähnyt myös sitä oikeaa Pohjois-Koreaa. Maa on hyvin korruptoitunut ja länsimaisilla savukkeilla onkin kova kysyntä. Niillä pystyy lahjomaan mm. opastaan. 

Kirjassa on käytetty runsaasti Hokkasen päiväkirjamerkintöjä mm. Pjongjangin elokuvajuhlilta. Teos kertoo miltä tuntuu katsella yöllä yli 20 000 koululaisen isänmaallista voimistelutuokiota, herätä joka aamu sotilassoittokunnan konserttiin, tai tehdä ostosreissuja ulkomaalaisille annetulla käyttökelvottomalla leikkirahalla. Pohjois-Koreassa turistit maksavat joko ostoksensa dollareilla tai euroilla. Paikallista rahaa Wonia ei saa tuoda tai viedä rajojen ulkopuolelle.

”Pohjois-Korea on kuin George Orwellin sysisynkeä totalitarismikuvaus 1984 potenssiin sata. Valitettavasti elämä rautaesiripun takana on täyttä totta, vaikka se ylittää kaikkein hurjimmatkin tieteiskuvitelmat,” Hokkanen toteaa.

Tuttavani on käynyt Pohjois-Koreassa pari vuotta sitten ja hän kertoi matkan olleen silmiä avaava kokemus. Suurinta ja kallista herkkua on koiranliha. Tässä menisi kumminkin minun rajani. En edes menisi sellaiseen paikkaan syömään, jossa tarjoillaan koiranlihaa. Pyongyangissa on erikseen koiranliha ravintoloita. Pohjois-Koreassa saat kuvata vain luvan kanssa ja sellaisia asioita, joista saa valtiosta hyvän kuvan. Kännykät eivät toimi kuten ei internettikään. Matkaajia kehotetaan ottaman mukaansa otsavalo, koska illalla ollessasi hotellissa sähköt sammuvat. Lämmintä vettä tulee pari tuntia päivässä ja kaduilla tai ylipäänsä missään et saa liikkua ilman opasta. Hotellit ovat 80-luvun neuvostotasoa ja elämä Pohjois-Koreassa on karua.

Maahan ei voi matkustaa noin vain vaan ensin on täytettävä kaavake, jossa tiedustellaan mm. ammattia, miksi on matkaamassa valtioon yms. Suomessa on ainakin yksi matkanjärjestäjä, jonka kautta pystyy matkaamaan Pohjois-Koreaan ja lukuisia muita ulkomaalaisia matkanjärjestäjiä. Ulkomaisten matkanjärjestäjien kautta voit räätälöidä vierailun 3-8 päivän mittaiseksi.

Pyongyangiin pääsee Pekingistä lentämällä tai junalla. Pohjois-Korean lentokoneet ovat varsin huonokuntoisia ja ne ovat EU:n mustalla listalla. Matkaisin mieluummin junalla, koska samalla näkisi hyvin paikallista maisemaa, myös sitä mitä yleensä ei haluta näyttää turisteille. Maa ei ole köyhä, mutta rahoja ei käytetä kansan hyväksi. Pohjois-Korea on tunnettu kollektiivisista rangaistuksistaan, kidutuksesta ja mielivaltaisesta sekä julkisista teloituksista. Kansalaisia painostetaan ilmiantamaan toisiaan eivätkä pelolta välty viranomaisetkaan, sillä myös heitä rohkaistaan ilmiantamaan työtovereitaan

Olisi mielenkiintoista poiketa Kiinassa ja Pohjois-Koreassa, valtiot, jotka ovat kuin yö ja päivä. Ehkäpä vielä joskus unelmani toteutuu :)

Onko teillä kokemuksia tästä erikoisesta maasta?

Taiwanin Taipei kiinnostaa sen takia ettei siellä rehota massaturismi ja se on itsenäiseksi julistautunut valtio. Muita itsenäiseksi julistautuneita valtioita maailmassa on vain Vatikaani. Valuuttana toimii Uusi Taiwanin dollari ja maa on varsin turvallinen matkakohde. Taiwanin ylpeys on luotijunat, joilla pääsee nopeasti paikasta toiseen. Taiwan on saari manner-Kiinan rannikolla Fujianin maakunnan kohdalla, noin 200km Shanghaista etelään ja noin 200km mantereesta. Pohjoisessa on Japani ja toinen mielenkiintoinen maa, etelässä Filippiinit. 

Taiwaniin kuuluu myös ympäröiviä pikkusaaria. Suoria lentoja Suomesta Taiwaniin ei ole. Nopeimmat reitit kulkevat joko Hong Kongin tai Japanin kautta ja yleensä halvin on KLM Amsterdamin ja Bangkokin kautta. Taiwan on suhteellisen turvallinen maa matkailijalle, väkivalta ja ryöstöt ovat harvinaisia. Filippiinien Manilakin vaikuttaa hienolta kaupungilta vaikkakin Ulkoministeriön tiedote kertookin, ettei maa ole tällä hetkellä kovinkaan turvallinen.

Luen paljon matkakirjallisuutta ja sieltä pompahtaa esiin aina silloin tällöin tällaisia helmiä. Tänä keväänä matkaan Panamaan Tyynenmeren rannalle ja Nizzaan, Monacoon sekä Cannesiin. Kuten aiemmin olen teilel kertonutkin, harrastan omatoimimatkoja. Omatoimimatkailu on huomattavasti edullisempaa kuin pakettimatkat. Kesälomalla on suunnitelmissa lomailla Maltalla. 

Tykkään matkailla hyvin erilaisissa maissa. Mielellään sellaisissa, joissa massaturismi ei rehota suuremmalti. Välillä on kiva käydä löhölomilla (en kumminkaan pysty makaakaan koko lomaani altaalla tai rannalla) ja toisinaan kaupunkilomilla. Tärkeää on kumminkin se, ettei kohdemaassa olisi ainakaan kylmempää kuin Suomessa. Loma on lomaa, kun pääsee irtautumaan kotimaisemista. Sitä venyttää mielellään senttiä kotimaassa, kun tietää pääsevänsä relaamaan lomalla uusiin maisemiin. 

Onko sinulla jokin unelmien matkakohde?

Tripadvisor Pyongyang

Skyscrapercity Pyongyang

Kuva Taiwan

Kuva

Kuva Manila

Huomenna kerron teille muutaman asian plastiikkakirurgiasta ;)