Diagnoosi: Läskimooses zen-tilassa!

Hei, olen Satu, obesiteetti-nainen. Mun niin täydellisen-epätäydellinen elämäni koki eilen kolauksen, kops :D Olin kuolla nauruun päästyäni vastaanotolta. Lääkäri totesi, että olen vartaloltani obesiteetti ja liikakiloja kulkee mukanani kokonaiset 8kg. Pieninä lohdutuksen sanoina hän totesi sivulauseessaan, että "kyllä olet hienosti pudottanut painoasi jo reilu parikymmentä kiloa, ja kyllä siitä vielä olevasta 8 kilon ylipainon määrästä varmasti muutama kilo on jo myös lihasta".

Kuulema 5 kilon painon pudotus riittää. Olen yltiöonnellinen jo etukäteen, kilothan ne onnen määrittelevät. Sitä tunnetta ei voi sanoinkuvata, kun elämä on sopusoinnussa, harmonista. Olemme kaikki ainutlaatuisia, älkäämme tunteko ihmisten sanoista arvottomuuden ja riittämättömyyden tunnetta. Mielipiteitä on niin monta kuin arvostelijaakin. Ongelmana on usein, ettei meillä useinkaan ole tarpeeksi tietoa kokonaisvaltaisen arvioinnin kannalta. Olisi erittäin tärkeää pitää tämä mielessään ennen kuin tuomitsee toisen ihmisen. Emme useinkaan tiedä paljonko ihminen on jo kestänyt, jollekin kovat sanamme voivat olla viimeinen pisara. Stressitasoni ei noussut, ei edes värähtänyt, vaikka kuinka itse ylensyönyt lääkäri koetti sitä nostattaakin. Olen löytänyt lähes täydellisen zen-tilan, koska ennen olisin hyppinyt verhoissa tuollaiset sanat kuultuani. Sairaudethan kytevät vain kansakuntamme heikoimmissa?

Huvittavaa oli, kun lääkäri katsoi minua pitkään, katsoi vaakaa ja tuumasi, että "ei kyllä uskoisi, että sinulla on ylipainoa".Ilmeisesti alkavat olla kiinteästi kasassa. Eivät osaa aina nähdä ihmistä kokonaisuutena vaan tuijottavat taulukoiden numeroita.

En aio aloittaa uutta kautta, johon kuuluu salaatti-ulostuslääkkeet ja piltti. Mulle sopii nyt vaan enemmän tää nykyinen, pinaattikeitto-maksamakkara-valkosipulinäkkileipä-pizza-maitorahkakausi :D Tuo toinen osapuoli taloudessamme ei syö kaikkea mitä itse syön. On mieskin oppinut kokkaamaan. Kanssani oppii uusia taitoja. Olen luonteeltani määrätietoinen, mutta jokseenkin boheemi. Olen oppinut kissoilta elämänasenteesta. Kehittelen yleensä viikon ajalle jotain kivaa tekemistä, näin päivissä on aina jotain odotettavaa.  Erityisen kivoja päiviä ♥ Se voi olla erityisen hyvää ruokaa, ystävien kutsuminen syömään tai piristävää iltaohjelmaa. Itse asiassa ruokaan liittyy kaikki kiva tekeminen :D

Helsingin Sanomissa oli eilen kolumnistin kirjoitus "Vakuutusyhtiö aikoo tarjota bonuksia vartalonsa hyvässä kunnossapitäville". Suomalainen  yhteiskunta tekee yleensäkin juuri päinvastoin. Ihmiset, jotka jaksavat painaa duunia saavat kärsiä korkeasta verotuksesta, meitä suorastaan ruoskitaan.  Yhteiskunta katsoo, että  järkevällä tavalla toimiminen on siis rangaistavaa. Mutta kuinkas onkaan alkoholi- ja sokeriveron laita? Viinaa kannetaan kuin viimeistä päivää naapurimaastamme ja Suomessa teipataan rekoistakin alkoholiteippaukset piiloon kuin olisi tulossa kieltolaki. On todella kummaa,  että harrastamisesta tai harrastamattomuudesta asetetaan ihmiset eriarvoiseen asemaan. Eihän kaikki pysty harrastamaan liikuntaa samalla tavalla sairauksien takia. Asioilla on monta puolta.

Mutta en aio jättää viikoittaista herkkuhetkeäni sen takia, jos vaikka eläisin loppupelissä ehkä puoli vuotta pidempään, mutta onnettomampana. Teen tasan just niitä asioita joista nautin, kuten eilen mässäsin luokkaretken hyväksi ostetuilla karkeilla ja ahdoin kylään tulleen ystäväni kanssa syntisesti vohveleita oikein urakalla. Ja kun se kuuluisa loppu lähestyy, niin mitään kaduttavaahan ei saa olla. Jokainen päivä tuli elettyä kuin se olisi ollut viimeinen. Suurta viiden kilon ihmettä odotellessa. Carpe diem! 

 Päivän opetukset:

*Syö ihan mitä haluat, välillä voit muistaa kohtuuden.

*Kutsu ystäviä kylään ja ruokailemaan. Samalla, kun keskustelut ystäviesi kanssa et kerkiä laskea jokaista suupalaasi, rentouttavaa. Jaettu harmi on puolet pienempi kuin yksin jyrsisit juustoa viltin alla.

*Älä käytä aina portaita, ajele hissillä hyvällä omalla tunnolla.

*Kaikki kaunis ei ole aina kiinteää ja pientä.
*Pidä tiukasti kiinni haaveistasi, äläkä niele kadunmiesten sanoja itseesi.

Terveisin,

Läskimooses

Minulla on samanlainen asenne kaikkeen ruokaan kuin suloisella kummitytölläni S:llä, ääntä kohti vaan, omnomnom ;)

* Hentoisen kevyttä tiistaita kaikille ;) *