maanantai 26. tammikuuta 2015

Kantapään kautta onnen ytimeen*






Elämä on kantapään kautta oppimista. 
Muista kuunnella sydäntäsi :)


Kuuntelin eilen junassa uskovaisten nuorten filosofisesta rakkaus-käsityksestä reilun neljän tunnin luennon. Olin tukehtua Jeesuksen ja rakkauden syvimpään sanomaan. Propagandaa! Eilen oli myös ilta, jolloin kotonani on yksikin mies liikaa :D Minusta taitaa pikkuhiljaa kuoriutua sosiaalisen epäsosiaalinen rauhaa rakastava persoona, joka tietää juuri mitä haluaa. Ehkä minusta on tulossa kissanainen, joka elelee epäsosiaalisena kissojensa kanssa sulassa sovussa? Työpäivän jälkeen tykkään tunnelmasta, joka usein kodissani vallitsee. Kiireettömyys ja hiljaisuus. En kaipaa työpäivän jälkeen seuraavaan kahteen tuntiin puheyhteyttä. Hiljaisuus, se on ihanaa. On rentouttavaa vain olla, hiljaisuutta ja hidasta elämää. Sellaista, jossa aistii elävänsä hetkessä. Vastapainoa hektiselle ja sosiaaliselle päivälle.¨

 En haikaile olevani parikymppinen - elämästä tietämätön tyttönen. En vaihtaisi tätä ikää mihinkään. olen viisastunut elämän varrella paljon, aatteet ja arvot ja muuttuneet. Uskallan sanoa mielipiteeni, kun ennen kätkin ne sisimpääni. Jos en arvosta itseäni, niin arvostusta ei voi saada muiltakaan. Miksi haaskata energiaa sellaiseen, liialliseen menneiden ajatteluun/haikailuun? Koska edessä on paljon parempaa. Sitä marinoituu elämän kokemusten myötä, elämän viisautta. Odotan kevättä ja kesää kuin rakastettua. Olen sisäistänyt onnellisuuden oppimäärän. Se on koottu pienistä hetkistä, se ei ole tila, jossa voi elää aina ja ikuisesti. Onni voi löytyä vaikka aamulla aamupalapöydästä. 
Kylmää maitoa, keksejä ja päivänlehti.

Aina ei löydy tunteelle sanoja, joiden avulla voisi selittää tarkasti tuntemansa tunteet. Silloin kun silmät oppivat löytämään tärkeimmät asiat ja sisimmässä on tasapainoinen rauha, löytää kauneutta kaikkialta! Mieli hyrisee hyvää ja sielussa asuu syvä rauha ja luottamus ♥ Aika on oikea. Kantapään kautta onnen ytimeen*

Onnekasta viikkoa!



SHARE:

4 kommenttia

  1. Ihanaa viikkoa Sinullekin! Valo meillä vaan lisääntyy ja kesää kohden mennään.
    Minullaki oli tuo töiden jälkeinen hiljainen hetki. Olin töissä kehitysvammaisten parissa ja päivä täynnä ääniä. Kotiin tullessani en kuunnellut autossa edes radiota, kun halusin vain olla omien ajatusten kanssa hiljaisuudessa.
    Siinä mielessä tuo työmatkan pituuskin on oikeastaan hyvä asia. Sen jos vielä olisi voinut kävellen kulkea, mutta matka oli pitkä ja silloinen kunto ei kestänyt kuin 500m kävelyn.
    Mietin usein, että mites sitten , kun ollaan eläkkeellä ja päivät pitkät kumpikin koko ajan kotona. Olen jossain suhteessa erakko ja haluan/tykkään olla yksin kotona (vaikkakin yöseudut yksin ollessa pelkään, en tiedä mitä). Oikein ärsyttää joskus, kun mies pitää etäpäivän ja on koko päivän kotona :)
    No näillä mennään nyt. Hän on vielä ainakin 3 vuotta töissä ja pitäis kait sitä minunkin vielä joskus töissä käydä, jos se paikka vaan löytyisi.
    Nyt minä alan aamutoimille, lähden lenkille, jumppaan ja sitten voin aloittaa vaikka elokuvan katsomisen neulomisen ohessa.
    -päivi-

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus!
    Tunnistan itsessäni monia samanlaisia asioita ja tuntemuksia:)
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
  3. Ihania ajatuksia Satu ja kun näin bloggerin aikajanalla sanan "propagandaa" niin ihan nauratti ja tulin hyvällä mielellä tänne. Niin totta parasta elää hetkessä ja itseään onneksi iän myötä oppii kuuntelemaan. <3

    Ihanaa päivää Satu <3

    VastaaPoista
  4. Ihana kirjoitus! <3 Aika moni kohta kolahti. Itse olen vasta lapsen syntymän jälkeen oppinut elämään tässä hetkessä ja nauttimaan siitä, mikä on annettu. Vielä on toki paljon opeteltavaa. :) Mukavaa uutta viikkoa. :)

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig