keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Hymyilen joka solullani ja piiloudun kirjojen taakse



Riisumme villatakit, teemme hiekkalinnoja aurinkoisella rannalla, nukahdamme kallion syliin.

Aallot huuhtovat minuutit kellotaululta. On vain aikaa, hiekkaa ja aurinkoa. Pimennysverhot sivuun! Unelmoin kesästä, mutta sitä kohtihan sitä taas kerran mennään. Hitaasti, mutta varmasti. Enää kolme päivää ja lennän kohti lämpimämpää ja erikoista kohdetta. Sydämet kylläisinä kulttuuria, patikointia ja kaikkea uutta. Välillä on hyvä tuulettaa ajatuksiaan vuoristoilmassa.

En ole aivan parhaimmillani, mutta kukapa olisi lokakuussa. Lokakuussa olen piiloutunut kirjojen taakse, ja niissä kirjoissa paha saa palkkansa. En katso taaksepäin vain eteen. En pelkää vaan hyppään - tuntemattomaan. Olen mennyt ennenkin tukka hulmuten uuden äärelle. Hymyilen joka solullani ja värikkäät lehdet kahisevat jaloissani.











SHARE:

3 kommenttia

  1. Lokakuu näyttää monenlaiset kasvonsa. Kesän lapsi olen itsekin enempi, mutta avioonkin astelin lokakuussa ja lokakuulta on ihania muistoja takataskussa.
    Mitä kirjaa voisit suositella talven pimeille illoille? Jännitystä ja onnellinen loppu.
    Ihanaa iltaa ja hyvää yötä ystäväni. <3 Kisuille rapsutuksia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari Mannisen Yhden lapsen kansa sekä Jo Nesbön kirjat:)

      Poista
  2. Jo Nesbön kirjat ovat huippuhyviä sekä Mari Mannisen Yhden lapsen kansa.

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.

Blog Design Created by pipdig