Olisipa oikein makoisaa vääntää tähän kohtaan jokin oikein herttaisa tarina tahi hauska tapahtuma, ihan vain torstain ratoksi, mutta nyt on niin, että pääkoppa on tyhjä kuin entisen talonpojan kaivo ja edellinen vertaus yhtä ontuva kuin samaisen hepun edesmennyt kaakki.
Ennustan huomiseksi ja täksi illaksi tuulista teenlehdistä. Välillä aurinkoa, eikun sadetta, ihan sama. Teepussini muuten upposi mukin pohjalle, että mitäköhän se ennustaa?! Sadetta vai aurinkoa? hmm!!
Teetä ja sympatiaa kaikille.
Koti on maailman paras paikka, se on selvä!
Ja ne päikkärit, ne ovat sitten parhautta. Pitkistä yöunista puhumattakaan. Erityisen ihanalta koti tuntuu mm. silloin, kun kotiutuu töistä hieman väsyneenä.
Ja varsinkin jos töissä on ollut hässäkkää, on ihana tulla kotiin, sulkea kotiovi takanaan ja olla hetki rauhassa. Vetäytyä sohvalle villasukissa, kotivaatteissa, nautiskella glögiä & nauttia kynttilänvalosta. On myös ihana piipahtaa ystävien kanssa parille iltasella ja herkutella tapaksilla. Kiireetön aika on ehdottomuus sielun ja kehon hyvinvoinnille. Muuten arki alkaa ahdistamaan,tulee ilottomaksi, jollei koskaan ole aikaa relata ja huokaista. Jos arki on liian hektistä, eikä ole priorisoinut menemisiään ja tulemisiaan tarpeeksi hyvin, niin unetkin siinä alkavat kärsiä. Vähemmän on enemmän. Ei se suorittamisen määrä vaan laatu.
Ja varsinkin jos töissä on ollut hässäkkää, on ihana tulla kotiin, sulkea kotiovi takanaan ja olla hetki rauhassa. Vetäytyä sohvalle villasukissa, kotivaatteissa, nautiskella glögiä & nauttia kynttilänvalosta. On myös ihana piipahtaa ystävien kanssa parille iltasella ja herkutella tapaksilla. Kiireetön aika on ehdottomuus sielun ja kehon hyvinvoinnille. Muuten arki alkaa ahdistamaan,tulee ilottomaksi, jollei koskaan ole aikaa relata ja huokaista. Jos arki on liian hektistä, eikä ole priorisoinut menemisiään ja tulemisiaan tarpeeksi hyvin, niin unetkin siinä alkavat kärsiä. Vähemmän on enemmän. Ei se suorittamisen määrä vaan laatu.
Kaikkihan meistä murehtivat joskus. Kaikilla on huonoja päiviä. Joskus nuo ikävät asiat tuntuvat valtaavan koko elämän ja kaikki tuntuu valtavan synkältä. Se menee ohi. Joskus nopeasti, joskus vähän hitaammin. Mutta se menee ohi. Ihan kuten hyvät päivätkin. Hassua, mutta en enää oikein edes muista, mitä murehdin viisi vuotta sitten, jotain hämäriä muistikuvia on. Mutta mitä murehdin 10 vuotta sitten tai 20vvuotta sitten? Ne jutut ovat jo kadonneita. Elämää ei siis kannata tuhlata murehtimiseen ja synkistelyyn. Sadan vuoden päästä kukaan ei enää välitä. Miksi sinä välittäisit?
”Kun ajat ovat sellaiset, ettei uskalla olla edes nupulla, silloin täytyy puhjeta täyteen kukkaan!”
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.