Tiistai. Aamun hämärä. Aamun valo oli sininen. Hämärä ja hiljainen. Teki varjoja. Aamun hengitys oli syvä ja pitkä. Aamiainen oli pehmeä ja kirpsakka. Pari kynttilää luomassa tunnelmaa. Hammaslääkäri teki ihmeitä. Onni siitä. Kaupungille vielä tekemään muutamia matkaan liittyviä hankintoja.
Huomenna levitän töissä luokan takaosaan suuren paperin. Se tarkoittaa minun kielellä sitä, että pohjalle suditaan mitä mieleen juolahtaa, lähinnä värejä päällekkäin, oman tunnetilan mukaan. Jollain oppilaalla saattaa olla turkoosin ja keltaisen kaipuu. Sitten jonain päivänä siihen alkaa muodostua jotain. Värihuiskinta on siis pohjaväri vain, joka poistaa valkoisen kankaan kauhun sillä, että sitten se ei ole enää valkoinen! Tunnetilojen opetusta.
Illalla on ihana laittaa lenkin jälkeen jalkaan villasukat. Pujahtaa suihkun raikkaana pehmeimpään villatakkiin. Nautiskella uuden kirjan sivuja. Kynttilöidä. Siinä se. Tämän illan teema: lohikeittoa, kehräyksiä, mandariineja ja viltin alle lukemaan!
*
Olen miettinyt blogiani ja miksi pidän sitä elossa. Blogini on ainakin näköiseni, se ei ole sellainen kuin joku muu haluaa sen olevan. Sen ajatusmaailmaan ja juttuihin on lukijoideni mukaan helppo samaistua. Ainakin välillä. Kirjoitan ja kuvitan sen juuri haluamallani tavalla. Koska elämä on kumminkin kokonaisuus, siinä on sairautta, terveyttä, turhamaisia ostoksia, hyvää mieltä, pysähtymisiä, unelmien toteutumisia, iloa ja surua. Sitä kaikkea sisältyy myös oikeaan elämään. Elämästä ei voi rajata mitään pois, en halua myöskään rajata blogiani johonkin tiettyyn kategoriaan. Pyrin pitämään sen hyvän mielen blogina, jossa kuvastauvat sielunmaisemani, kommellukset ja matkakertomukset.
On tärkeää voida elää sellaista elämää kuin itse haluaa. Teen niitä asioita, jotka minua kiinnostavat enkä niitä, jotka minun ehkä oletetaan tekevän. Inhoan muottiin laittamista, että minun täytyisi tehdä jotain juttuja vastentahtoani tai yrittää olla joku muu kuin olen - toki niitäkin tulee välillä vastaan, mutta harvemmin. Silloin, kun tekee asioitaan sydämestään, niin tekemisestä nauttii ja asioita pulppuaa kuin suihkulähteestä. Se on sitä nautintoa elämässä. Osata valita ne oikeat jutut juuri minulle sopivat ja antoisat. On viisautta osata sanoa myös "ei, kiitos". Miellyttämisen kulttuuriin ei kannata lähteä mukaan, siinä kadottaa itsensä lopullisesti. Kun itsetunto on kohdillaan, niin se huokuu ihmisen ulkoisesta habituksesta, silmistä. Sielun peilistä. Älä vertaa itseäsi muihin, jokainen meistä on hieno yksilönsä vahvuuksineen ja virheineen. Aivan uniikki!
On hienoa, että minulla on mahdollisuus elää omannäköistäni elämää. Aikuisena oleminen on aika kivaa, kukaan ei määrittele sen kummemmin kuinka minun tulee elää elämäni. Jos haluan joku ilta valvoa hieman pidempään, niin sitten valvon. Ja itse kärsin siitä seuraavana seuraukset. Elämää ei kannata suunnitella liikaa, koska se on tässä ja nyt. Sekunnin kestäviä lämpöisiä läikähdyksiä, se on sitä arkionnea.
Inhoan kilpavarustelua ja paremmuuteen luokittelua. Jos naapurillani on tuliterä auto, niin ihailen sitä, mutta en ole kateellinen. Ihaile mieluummin kuin kadehdi. Kateus vie liikaa energiaa, kun ihailu saa sinut itsesi ponnistelemaan unelmiesi eteen. Todettakoon, että kyllähän meistä jokainen itkisi mieluummin Ferrarissa kuin Ladassa. Vaikka usein ilkeys, julmuus, katkeruus ja onneton oma elämä sekä tyytymättömyys itseään kohtaan tai johonkin itseen liittyvään asiaan, puretaan kateuden kohteeseen. Jokainen meistä varmaankin haluaisi olla (jos saisi itse päättää) varakas, iloinen, huoleton, terve ja kaunis. Viimeistään tänään muuta tässä asiassa kurssia, olet vapaampi hengittämään, kun kateuden kahleet ja happamuuden kiertokulku katkeavat. Suuntaa energiasi muihin asioihin. Sinua hyödyttäviin ja uudistaviin.
Huomenna alkaa Stockan Hullut Päivät, nimensä mukaiset. Tuntuu, että nykyaikana ihmisillä on jatkuva tarve suorittaa ja olla aina kaikessa mukana. He ostavat valtavia tavaramääriä, eivätkä he tunne mitään. On saatava lisää. Kaikki varastoidaan, jos joskus vielä tarvitsee. Kaupoissa ei myydä vaikkapa ystäviä. Mikään tavara ei korvaa hyvän ystävän kanssa vietettyjä hetkiä.
Ei kannata rakentaa elämäänsä mihinkään tiettyyn kategoriaan, etenkään väkisin. Ja ne kaksikymmentä vuotta vanhat jutut kannattaa uudistaa viimeistään nyt. Jumiminen on nimittäin kuluttavaa.
Joo, ja tykkään elää suht terveellisesti ja liikkuakin, mutta minulla on vatsamakkarat, ehkä napanöyhtääkin ja pidän paljon kaikesta vähemmän terveellisestä ruuasta. Kyllä, ja syön sitä välillä aivan hyvällä omallatunnolla mielin määrin. Niin, ja sitä dieettiä ei kannata aloittaa maanantaina, vaan vaikka tiistaina. Uskalla rikkoa rajoja, uskalla elää, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet ja voit paljon paremmin. Eilen minua vastaan käveli vanhempi mies, aivan tuntematon minulle ja sanoi ohittaessa minut: "kaikki selviää". Olin aluksi ymmälläni, mutta sitten sisälläni läikähti toivo ja onni.
On tärkeää voida elää sellaista elämää kuin itse haluaa. Teen niitä asioita, jotka minua kiinnostavat enkä niitä, jotka minun ehkä oletetaan tekevän. Inhoan muottiin laittamista, että minun täytyisi tehdä jotain juttuja vastentahtoani tai yrittää olla joku muu kuin olen - toki niitäkin tulee välillä vastaan, mutta harvemmin. Silloin, kun tekee asioitaan sydämestään, niin tekemisestä nauttii ja asioita pulppuaa kuin suihkulähteestä. Se on sitä nautintoa elämässä. Osata valita ne oikeat jutut juuri minulle sopivat ja antoisat. On viisautta osata sanoa myös "ei, kiitos". Miellyttämisen kulttuuriin ei kannata lähteä mukaan, siinä kadottaa itsensä lopullisesti. Kun itsetunto on kohdillaan, niin se huokuu ihmisen ulkoisesta habituksesta, silmistä. Sielun peilistä. Älä vertaa itseäsi muihin, jokainen meistä on hieno yksilönsä vahvuuksineen ja virheineen. Aivan uniikki!
On hienoa, että minulla on mahdollisuus elää omannäköistäni elämää. Aikuisena oleminen on aika kivaa, kukaan ei määrittele sen kummemmin kuinka minun tulee elää elämäni. Jos haluan joku ilta valvoa hieman pidempään, niin sitten valvon. Ja itse kärsin siitä seuraavana seuraukset. Elämää ei kannata suunnitella liikaa, koska se on tässä ja nyt. Sekunnin kestäviä lämpöisiä läikähdyksiä, se on sitä arkionnea.
Inhoan kilpavarustelua ja paremmuuteen luokittelua. Jos naapurillani on tuliterä auto, niin ihailen sitä, mutta en ole kateellinen. Ihaile mieluummin kuin kadehdi. Kateus vie liikaa energiaa, kun ihailu saa sinut itsesi ponnistelemaan unelmiesi eteen. Todettakoon, että kyllähän meistä jokainen itkisi mieluummin Ferrarissa kuin Ladassa. Vaikka usein ilkeys, julmuus, katkeruus ja onneton oma elämä sekä tyytymättömyys itseään kohtaan tai johonkin itseen liittyvään asiaan, puretaan kateuden kohteeseen. Jokainen meistä varmaankin haluaisi olla (jos saisi itse päättää) varakas, iloinen, huoleton, terve ja kaunis. Viimeistään tänään muuta tässä asiassa kurssia, olet vapaampi hengittämään, kun kateuden kahleet ja happamuuden kiertokulku katkeavat. Suuntaa energiasi muihin asioihin. Sinua hyödyttäviin ja uudistaviin.
Huomenna alkaa Stockan Hullut Päivät, nimensä mukaiset. Tuntuu, että nykyaikana ihmisillä on jatkuva tarve suorittaa ja olla aina kaikessa mukana. He ostavat valtavia tavaramääriä, eivätkä he tunne mitään. On saatava lisää. Kaikki varastoidaan, jos joskus vielä tarvitsee. Kaupoissa ei myydä vaikkapa ystäviä. Mikään tavara ei korvaa hyvän ystävän kanssa vietettyjä hetkiä.
Ei kannata rakentaa elämäänsä mihinkään tiettyyn kategoriaan, etenkään väkisin. Ja ne kaksikymmentä vuotta vanhat jutut kannattaa uudistaa viimeistään nyt. Jumiminen on nimittäin kuluttavaa.
Joo, ja tykkään elää suht terveellisesti ja liikkuakin, mutta minulla on vatsamakkarat, ehkä napanöyhtääkin ja pidän paljon kaikesta vähemmän terveellisestä ruuasta. Kyllä, ja syön sitä välillä aivan hyvällä omallatunnolla mielin määrin. Niin, ja sitä dieettiä ei kannata aloittaa maanantaina, vaan vaikka tiistaina. Uskalla rikkoa rajoja, uskalla elää, hyväksy itsesi sellaisena kuin olet ja voit paljon paremmin. Eilen minua vastaan käveli vanhempi mies, aivan tuntematon minulle ja sanoi ohittaessa minut: "kaikki selviää". Olin aluksi ymmälläni, mutta sitten sisälläni läikähti toivo ja onni.
Olenkin miettinyt blogini uutta alkua. Olen kirjoitellut tätä blogia neljä vuotta ja nyt tuntuu, että olisi jonkinlaisen uudistuksen aika. Mutta en ota siitä stressiä. Kaikki aikanaan. Olen luonteeltani päämäärätietoinen, sisukas ja hoidan annetut hommat yleensä hyvin ja etuajassa. Mutta muuten olen hyvin suurpiirteinen ja boheemi. Liika stressi ei ole kenellekään hyvästä. Jos jokin alkaa stressata liikaa, niin asialle täytyy tehdä jotain ja äkkiä. Hyviä uniaan ei kannata jättää stressin alle. Se on toimintatapani. Olen siis toiminnan nainen, en jää tuleen makaamaan. Ei surra tulevia suruja etukäteen ja muistetaan hioa sitä sisäistä timanttiamme. Mitä loistavampi se on, sitä paremmin voit myös sisäisesti. Ja hyvinvointi ja elämänpalo loistavat silmistämme, koko olemuksestamme. Voittajat, ei pelkää hävitä! Elämä on elämisen arvoista. Elä sellaista elämää, että voit sanoa rakastavasi sitä.
Hyvä tulee hyvän luo!
Kuten Pikku Prinssi toteaa kirjassa:
"Jos rakastaa jossakin tähdessä olevaa
kukkaa, rauhoittaa öisen taivaan katseleminen
sydäntä.
Kaikki tähdet näyttävät silloin kukitetuilta".
Peace and Love!
Kuten Pikku Prinssi toteaa kirjassa:
"Jos rakastaa jossakin tähdessä olevaa
kukkaa, rauhoittaa öisen taivaan katseleminen
sydäntä.
Kaikki tähdet näyttävät silloin kukitetuilta".
Peace and Love!
Mielenkiinnolla jään odottamaan jos jostain aikaa blogisi muovautuu uudestaan. Olen siitä tykännyt blogissasi, että se todellakin on sinunnäköisesi ja täynnä elämää ja värejä. Täällä on sitä hohtoa, mutta myös elämän surullisempaakin puolta toisinaan. Ole oma itsesi ja anna aikaa blogille ja muutoksille. Sydän ohjaa täälläkin eteenpäin.
VastaaPoistaJään kyllä mielenkiinnolla odottamaan blogin uudelleen muovautumista. :)
VastaaPoistaYhdyn edellisiin kommentoijiin - mielenkiinnolla jään odottamaan uudelleen muovautumista - tosin olen tykännyt tähän astisestakin;)
VastaaPoistaHei ihana tää ohi mennyt mies <3 <3 <3
VastaaPoista