maanantai 17. maaliskuuta 2014

Vali ♥

Sain surullisen uutisen. Rakas kummikoirani Vali on nukkunut pois, sairaskohtaus. Vaikken koskaan nähnyt Valia livenä, niin suru koskettaa. Sain kuukausittain hänestä kuvia ja kuulumiset. Valilla oli takana raskas elämäntarina. Tarhalla hän sai rakkautta ja sosiaalistui. Mietin vakavasti Valin adoptoimista. Lähetin Valille silloin tällöin herkku-ja lelupaketteja. Hän sai hieman nauttia elämästään ja elostaan avustusrahoin kerätyssä lämmitetyssä koirankopissaan. Olet nyt pieni enkeli, toivon mukaan olet turvassa ja kaukana kaikelta pahalta ♥ Taivaallinen rapsutus ♥ 


 Lukiessani sähköpostia purskahdin itkuun, mutta sitten mieleni valtavasti ajatus siitä, että nyt Vali on enkeli. Vaivu varjohon kukkasten, lepää lehdossa rauhan maan.


 Vaikka kuolema on osa elämää, tuntuu luopuminen aina vaikealta.

Satumetsän laidalla oli portti…
Se oli pieni portti, pienin kaikista.
Niin vihreä se portti oli
ja täynnä pieniä kirsikankukkia.
Siitä mahtui kulkemaan läpi
vain harvassa ja yksitellen.
Se oli taivaan portti pois Satumetsästä.
Ja sen portin läpi kulkivat
kerran kaikki koirat,
niin rauhallisena mieleltään,
kevyesti askeltaen.
Portin takana oli ikuinen meri
ja suuremmat metsät.
Se oli uusi kaunis maailma,
satujen koirataivas.
Kerran iltana rauhaisana,
portin luokse kulki koira.
Ei vanha iältänsä,
mutta uupunut voimiltansa.
Rauhallisena se kulki,
kulki ikuisuuden portille
niin pienelle portille,
josta läpi kuljettiin vain yksin.
Pieni koira istui,
katsoi portista kauas.
Näki valon ja ihastui siihen,
niin kauniilta valo näytti.
Olisi valon ottanut kiinni,
mutta se paistoi portin toisella puolella.
Niin askeleen rohkean otti lähemmäs.
Niin kuin tähdeksi olisi syntynyt,
pieni koira,
se muuttui kevyeksi aivan,
niin onnelliseksi se itsensä tunsi.
Valo kaunis teki sen taas
nuoreksi ja rohkeaksi.
Se istui katsomaan,
odottamaan seuraavaa kulkijaa.
Niin on koirani mennyt siitä portista…
Kauniimmalla puolen ne vapaana juoksentelevat.
Miksi suren,
miksi itken niin paljon?
Koirani on rauhallinen ja tyyni.
Sen on hyvä olla.
Copyright ©
by Niina Toivonen

Valin muistoa kunnioittaen kummisi,


1 kommentti:

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥