lauantai 15. lokakuuta 2016

Some people...

Tahdittomuus ja töksäyttely. Juntismi. Omituista. Realiteettien ja sosiaalisten taitojen puute. Koetetaan teeskennellä muuta kuin ollaan oikeasti. Huomaan ottavani pesä-eroa tällaisiin ihmisiin, jotka ovat kuin käveleviä dynamiitteja. Hyvin arvaamattomia, liian impulsiivisia, koska koskaan ei tiedä mitä suusta hyppää ja on oltava koko ajan varuillaan. Joskus hyvä käytös saa ihmisen pitämään itseään parempana. Silloin voi tulla esiin ylimielisyys. Se korostaa eriarvoisuutta – siis sitä, että toinen on kasvatettu hyvin ja toista ei. Ylimielisyys vaikeuttaa ihmissuhteisen syntyä ja hyvän käytöksen leviämistä. Se myös estää tehokkaasti ihmisiä kunnioittamasta toisiaan. 

Myrkyllisyys, joka vie läheltä kaikki, jotka eivät jaksa mielistellä ja kuunnella töksäyttelyjä. Todellisuus voi olla hyvinkin erilainen tällaisella tyypillä. Välillä kannattaa kysyä, haluaisinko olla omassa seurassani? Kyse ei tosin ole siitä, etteikö olisi välittävä ihminen. Ehkä tällainen tyyppi on vaan  saanut elämältä liian paljon pataan tai tunne-elämäsi on vaan muuten erikoinen. 

Eilen juteltiin ystäväni kanssa pitkään ja keskusteltiin siitä, kuinka tällainen heikolla itsetunnolla varustettu myrkkytyyppi saattaa esimerkiksi todeta yllättäen ääneen: Onpas sinulla ruma takki, en laittaisi itse tollaista päälle ja on sulla kyllä hirvee mies! tai jotain vastaavaa, tyyliin, kotiin tai muuhun liittyen. Loukkaava käytös, käskyttäminen ja alemmuudentunteesta kumpuava pöyhkeys ovat tällaisten tyyppien tunnusomaista käytöstä. 

 En ole huumorintajuton, mutta aina välillä jään suu auki ihmettelemään ja koen myötähäpeää. Huokaus. Itse en sano ihmisille kuitenkaan ihan kaikkea, mitä päässäni ajattelen. Vaikka joskus voisi olla syytäkin sanoa. Kun näille sanoo takaisin, he itse loukkaantuvat ja pakenevat. Onko näitä ihan pakko pitää lähellä?
Elämä ei tule koskaan olemaan täydellistä, eikä sen tarvitsekaan olla. Riittää, kunhan itse on tyytyväinen valintoihinsa elämässä.

Asiat voi ilmaista niin monella eri tavalla, joko katkerasti töksäytellen, huutaen tai kohteliaasti. Älä angstaa, koska jokainen on loppupelissä vastuussa omasta elämästään ja onnellisuudestaan. Pyrin opettajanakin siihen, etten huuda oppilailleni. Se ei hyödytä. Jos tarvetta on, niin korkeintaan korotan hieman ääntäni, se tehoaa. On hyvin kuluttavaa olla seurassa, jossa koetetaan koko ajan tuoda esille omaa paremmuuttaan ja päteä. Eikä se tahdikkuus ja hyvät käytöstavat katso koulutustaustaa. Yleensäkään ihmistä ei pidä arvostella hänen koulutuksensa mukaan. Kaikki olemme tasa-arvoisia ja arvokkaita ihmisinä. Kun ihminen kunnioittaa toista käytöksellään, hän ansaitsee toisen ihmisen kunnioituksen.
Tulee mieleen, että ovatko tällaiset tahdittomat ihmiset tunnevammaisia?
Todella harvan elämästä positiivisuus on tyystin poissa. Ja jos siltä sattuu nyt tuntumaan, on ehkä syytä tehdä tarkistus omiin arvoihinsa ja elämään: Olenko kenties kadottamassa kyvyn ajatella mitään positiivista? Mitä voin tehdä muuttaakseni elämäni kurssia siihen suuntaan, johon haluan? Löytäisinkö elämästäni edes yhden myönteisen asian päivässä? Jos on kyllästynyt ja väsynyt elämäänsä, niin sille täytyy tehdä jotain ja äkkiä!

Muistetaan myötätunto, tilannetaju, empatia ja hyvät käytöstavat.
Olemme kaikki erilaisia ja hyväksytään se. Kierreteään ne dynamiittityypit ja keskitytään hyvinvointiimme.
Hyvä kiertää, hyvä tulee hyvän luo :)










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥