Helmikuinen häivähdys*

Hiphei*

Eilen sain surusoiton. Olin puhelun jälkeen pysähtynyt, kohmeessa ja sanaton. Sisimmässäni myllersivät surun kyyneleet. Yllättävät suru-uutiset pysäyttävät aina. Puhuimme vasta puhelimessa ja nyt hän on jo melkein pois, ikuisesti. On kyse enää päivistä. Sinulle on onneksi ystäväinen kaikki valmiina Taivaan puutarhassa. Kun kutsu käy Taivaankotiin, jossa edesmenneet rakkaat ovat valmistelleet hänelle jo kaiken kauniin ikuisen valon puutarhaan. Valoon, joka hoivaa kivuttomaksi ja ehjäksi.  
Jälleennäkemiseen ♥

Toinen työni on välillä henkisesti raskasta, luopumisia. Ikuisuuksiin matkaamista. Kun opit tuntemaan ihmisen ja sitten yhtäkkiä huomaat, että hän onkin poissa. Olen saanut tutustua työni kautta upeisiin ihmisiin, jokainen on jättänyt minuun jälkensä.

Olen kokenut viime aikoina paljon, aivan kuin ne olisi minulle annettu ohjenuorana elämälleni: Elä nyt ja nauti elämästä, koska kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä.

Tommy Tabermannin sanoja lainaten: ”Murheeseen suhtautukaamme kuin raskaan lumen painama oksa: Joko kestän tai katkean, mutta kevään tullen jossakin kukkii oksa.”

Elämässä on kuitenkin aina valon säteitä eikä murhe saa asuttaa sydämeen. Kuolema on osa elämää kuten syntymäkin.

Huomenna ollaan taas päivän ja kuukauden lähempänä kevättä!

Helmikuu tuo mukanaan valoisammat päivät, työmatkailua ja hiihtoloman. Viikot laukkaavat eteenpäin sellaista vauhtia, että heikompaa jo huimaisi. Mitä kaikkea kevät tuokaan tullessaan, jännää. Enää 4 viikkoa Panaman matkaan. Jokohan alkaisi hieman katselemaan kesämekkoja ja sandaaleita matkalaukun täytöksi? 

Mutta eletään vielä tämä hieno tammikuinen lauantai. Minulla se kuluu kuntosalilla, hiihtoladulla ja kotona rentoillen.

Onko sinulla jo suunnitelmia helmikuuksi?

Sydämellisen erilaisia asioita ♥

Sain eilen kuin halolla päähän kolauksen siitä, että elämää täytyy muistaa elää nyt, eikä vain haaveilla. Juuri niinkuin itse haluan, en niinkuin muut odottavat. Vetää sanattomaksi. Kuulin yllättävän suru-uutisen. Jatkan siis valitsemallani tiellä ja pusken vaikka läpi harmaan kiven, niin kauan kuin minussa pihisee henki! Mutta en halua synkistellä liikaa. Kerron viime viikonlopun tapahtumista junassa. Olen tiettävästi jonkinlainen friikkimagneetti. Kerään ympärilleni erityisiä ihmisiä :D

Istuessani sunnuntaina junassa kohti Joensuuta ja edessäni sattui istumaan muutama hieman uskonnollisempi ja omalaatuisempi tyyppi. Ajattelin kirjoittaa teille koosteen erilaisesta junamatkasta. Yksi tyyppi kolmesta saarnasi kuin Jeesus konsanaan, "Ihmiset ovat tärvelleet rakkauden, se on roskaa. Massa vetää toisia kappaleita puoleensa. Painovoimaa on ylös- ja alaspäin, kuinka pääsen taivaaseen?". Tyyppi kysyi minulta yhtäkkiä "Mihin uskon?" Sanoin, että "tällä hetkellä unen- ja suklaan voimaan". Hän kysyi minulta vielä, että "enhän kanna ebolaa?". Sanoin, että "en, mutta mulla on spitaali". Sain lähellä istuva nauramaan. Hän totesi minulle, että "enhän vaan koskaan rakasta :D Jos rakastaa ihmistä niin on sama kuin rakastaisi kiveä. Olenko varma, että olen junassa? Jos hyppää junasta, niin sattuuko se? Jos ei ole kokeillut sitä, niin ei voi kuulema tietää. Rakastettava on partisiippi eikä substantiivi. "

 Mikähän tän jutun pointti olikaan? :D Ei pidä rakastaa vaan hypätä liikkuvasta junasta, mutta jos painovoimaa on ylöskinpäin, niin siinä vasta onkin kimurantti kysymys. Se ehkä sattuu vähemmän kuin rakastaminen? Toivon mukaan tyyppi saa vielä vastauksia kysymyksiinsä. Mutta hienoa, että hän uskaltaa olla oma itsensä, vaikkakin erilainen ja kyseenalaistaa tätä maailmanmenoa! Vaikka minullakin on välillä omituisia aatoksia, niin silti en ole vielä päässyt tuolle tasolle. 

Mutta minä aion rakastaa kaikkea rakastamisen arvoista, rakastaa elämää, nauttia elämästä, keskittyä kaikkeen muuhun kuin materiaalisiin asioihin. Rakastaa niin, että heittelen näitä sisäelimiä kauniisiin asioihin ♥ ♥ En aio hypätä liikkuvista liikennevälineistä ja vaikka välillä olenkin aikalailla invalidi, niin ei mulla sentään (vielä ole) ebolaa tai muita tarttuvia sairauksia! :D Olen onnellinen tällaisena kuin olen (ainakin välillä). 

Muista sinäkin nauttia elämästä nyt ja heti ihanainen ♥

Voimaviikonloppu ♥

Hui!

 En muista milloin viimeksi olisin ollut yhtä väsynyt kuin viimeisen kolmen päivän aikana. Aamutreenitkään eivät voi olla syynä. Olen nyt kolmena päivänä nukahtanut kuuden aikoja illalla kahdeksi tunniksi päikkäreille. Ja siitä raahaudun pääsärkyisenä, hengitystä ahdistaa, olo on vetämätön ja entistäkin väsyneempänä melkein suoraan yöunille  sänkyyn kömpien. Liekö syynä taas sisäilmaongelmat? Oireet, joita on monella muullakin. Nyt oireet ovat vaan entistäkin vahvempana. Juu, silmä- ja poskiontelotulehdus sekä vatsaoireet voivat edelleen aika vahvasti. Toivon niin paljon, etten nyt sairastuisi pahemmin ja toivon, että kestäisin neljä viikkoa töissä ilman sairaslomaa.

Olen onneksi pystynyt treenaamaan, mutta jokin vie nyt iltaipäivisin ja iltaisin voimani. Raskaanakaan en ole. Mitä lie lopulta, mutta on iskenyt nyt kunnolla kroppaani. Vieras, joka ei ole toivottu. Kivutkin tuntuvat palaavan hetkittäin, jotka olivat jo jonkin aikaa poissa. Mutta olen kuunnellut sisintäni. Kun luotan, en horjahda polulta pois. Olen saanut tällä viikolla niin paljon iloa, että kivullekin on annettava sijansa. Sisimpäni ei ole tyhjä vaan täynnä hyviä asioita. Hyvän hippuja, minusta pidetään huolta. Arkikin voi olla juhlaa, kunhan muistaa hyvän mielen reseptin. Sydämeni sopukoissa sykkii luja luottamus. Silmät, jotka kätkevät paljon näkemiään asioitaan sisälleen, jaksavat silti uskoa ja nähdä kauneutta. Pysähdy hetkeen ja huomaat ympärilläsi hyviäkin asioita.

Mutta haluan tsempata itseäni ja muita ajattelemalla, että olen vahvempi ihminen kuin mitä luulenkaan, mutta olen lempeä itseäni kohtaan. Vastoinkäymiseni ja kivut elämässäni ovat voimistaneet minua lisää ja tehneet minusta sen, joka nyt olen. Kun tiedostan tämän niin, pystyt saavuttamaan tunteen sisäisestä rauhasta, vaikka tilanne ulkopuolellasi olisi millainen tahansa. 

Muista tämä. 

Sinä olet yllättävän vahva. Sinä kestät ja selviydyt musertumatta. Kolhuista voi jäädä jälkiä, mutta lopulta käännät tilanteen voitoksesi. Sinussa on valtava sisäinen voima, kyvyt, yksilölliset taidot ja usko tekemiseen, joka ei vaan sammu, vaikka hieman hiipuisikin ajoittain. Muista se, että olet vahva! Sinulle kaikki on mahdollista. Päätä jo heti aamulla, että valo voittaa, ole rauhallinen. Kuuntele voimabiisejä. Älä takerru pelkoosi ja omiin uskomuksiisi. Asiat tapahtuvat vaikka kuinka pelkäisit.  Keskity siihen, mitä todella haluat saavuttaa ja tee asioiden eteen töitä. Asioilla pn tapana järjestyä. Luota. 

Lakkaa hukkaamasta aikaasi elämäsi surkutteluun, vaikka välillä saakin vetää angstiin jäätelöä ja hieman synkistellä. Aina on muitakin vaihtoehtoja.  Kiitä menneisyyttäsi opeista, joita se on tarjonnut, koska muuten et olisi tässä. Mikään tilanne ei kestä ikuisesti.  Ole tyytyväinen hetkessä, älä odota liian suuria onnenkantamoisia. Luota ja ole levollinen. Tällöin asiat vain soljuvat eteenpäin omalla painollaan ja alat tuntea, kuinka rukouksiisi vastataan. Keskity hetkeen, hengitä rauhallisesti. Sulje silmäsi, avataksesi ne näkemään ympärillämme  vallitseva realistinen kauneus. 

Elä joka hetkessä. Iloa, valoa, voimaa, toiveikkuutta ja rauhaa sisimpääsi.

♥

♥

Willa Söder-arvonnan voittajatar!

Willa Söder-arvonnan voittajatar on nyt arvottu ja kaunis tarjoilumalja menee Valkoisen lumoissa-blogin Merville.

Mervi, laita minulle yhteystietosi mahdollisimman pikaisesti sähköpostitse, kiitos!

Kiitoksia kaikille arvontaan osallistuneille ja jos arpaonni ei tällä kertaa kohdannut, niin käy ihastelemassa Willa Söderin nettisivuilla kauniita sisustusesineitä ja tekemässä tilaus.

Blogissani arvotaan taas ensi kuulla, olkaa kuulolla!

Ihanaa viikonloppua!

Brasserie Kämp - Teatteri-ravintola ja ruokarakkautta*

Vietin viikonlopun Helsingissä. Piipahdin Educa-messuilla ja juhlistin synttäreitäni. Piipahdimme parina iltana Kämpissä cocktaileilla ja sunnuntaina brunssilla. Olen käynyt Brasserie Kämpissä brunssilla aiemminkin, mutta tällä kertaa se oli mielestäni heikonlainen. Kämpin miljöö on aina upea ja suosittelenkin piipahtamaan kauniissa paikassa, joka huokuu luksusta. Brunssille mentäessä kannattaa tehdä ennakkon pöytävaraus. Brunssiin sisältyvät alkupalat, pääruoka, jälkiruoka ja erilaiset mehut. 

Brunssin nauttimiseen on varattu aikaa 2 tuntia.

Brunssi maksaa ilman kuohuvaa 39e ja kuohuvan kera 45e. 
Tarjolla oli paljon erilaisia ruokaisia salaatteja ja lämmintäkin ruokaa, mutta en vain pitänyt tarjonnasta.

Lauantai-iltana juhlimme synttäreitäni illallisella Teatteri-ravintolassa sekä piipahdimme Kokomossa toisilla jälkkäreillä. Aina, jos listassa on tarjolla kampasimpukoita, niin valitsen alukupalaksi niitä. Teatteri-ravintolan ruoka oli hyvää ja miljöö kaunis. Mutta mikä tuuri voikaan olla, toista kertaa peräkkäin. Edelliselläkin kerralla laskuumme oli lisätty ylimääräisiä juomia, mutta onneksi lasku korjaantui mainitsemalla siitä. Kokomosta en tykännyt, koska siellä oli liian teennäinen Hawaii-meininki. Jälkiruokakin oli heikonlainen, ei ollenkaan kermainen. Uudet maut ruuissa ovat makuelämyksiä, pieniä ruokamatkoja. Koska ruoka on minulle muutakin kuin pelkkä polttoaine, niin makuelämykset ovat tärkeitä. Ruokarakkautta.

Stockmannin kulmalla on shampanjabaari, jossa on tarjolla makoisia leivonnaisia ja voileipiä. Oma suosikkini on ehdottomasti katkarapuleipä ja mango-passionleivos. Leivos on aivan taivaallisen hyvää!

Olen ajatellut joskus piipahtaa Kämp Spassa rentoutumassa ja ravintola Savoyssa illallisella. Yövyimme muuten Scandic Simokentässä, saatiin hotellihuone, jossa oli jo joku Pentti (kunnioituksella kaikkia Penttejä kohtaan) nukkumassa. Aukaistessamme kuului kirkaisu ja "mitä vittua?" Oltiin kuolla nauruun! Saatiin uusi huone ja drinkkiliput. Tervetuloa Helsinkiin! Muuten miniloma pääkaupunkiin oli todella ihana ja rentouttava.

Loppuun vielä realistisen hauska juttu. Työpaikalla kuultua, yläkoululaisen tytön unelmia, osa 1. 
"Vittu mä haluun koiran, mäyräkoiran". Toinen kysyy, "millainen on mäyräkoira?", "Vittu, sellainen lyhytjalkainen koira". "Vittu, mä haluun miehen (tähän ei tullut tarkempaa määritelmää) ja vittu, mä haluun asunnon vähintään viidennestä kerroksesta". Toinen tokaisee: " niin korkea talohan huojuu tuulessa". "Vittu, mua ei haittaa". Millaisia unelmia sinulla oli yläkouluikäisenä? 

Lauseenhan voi aloittaa "Vittu,...") :D

Ps. Huomenna arvon Willa Söder-arvonnan voittajan!

Explore. Dream. Discover.

You are what you eat. So Don´t be fast, too cheap, easy or fake!