Kauniin lempeitä huomioita *

Kaamoksen taivaanvalo meni lepäämään, illan hämärä saapui kauniisti hiipien. Ihailin illalla 10 kilometrin hiihtolenkillä hennon violettia taivasta. (tähän väliin täytyy kehua voiteluvapaita suksia, suorastaan liidin ladulla) Olin eilen extrareipas, kuntoilin aamulla kuudelta salilla ja töiden jälkeen löysin itseni sukset jalassa ladulta. Kuljin työmatkan tuttuja polkuja pitkin, olotila alkaa hieman helpottaa. Kivuista on taukoa. Ihailin työmatkallani talvisen kuulausta maisemaa, se tuntui pidättävän hengitystään aivan kuin olisi yrittänyt olla satuttamatta minua pakkasen puremilta. Kuljin töihin lempein askelin. Näin tien vieressä talviuntaan nukkuvat puut paljaine mustine oksineen kietoutuneena kuuraan ja taivaan valoon. Mieleni valtasi zeniläinen tyyneys.  

Tien varteen olivat laskeutuneet ja jäätyneet keltaiset koivunlehdet. Ne olivat kuorrutettu kauniin kevyellä lumihunnulla. Koivunlehdet, jotka ovat joskus kuuluneet hennosti oksansa kesälle omistautuneena olevalle koivulle. Mutta luulenpa, että koivukin tuumaa, että mitä sitä harmaan helmoista kiinni pitelemään, kun vierellä soi hetken kuluttua kutsu kevääseen - luottamukseen! Kevään tullen saa yllensä kauniin vehreän lehtiverhon, joka soittaa lempeää aariaansa lämpöisen leppoisassa kesätuulessa. Aurinkokin sädehtii jo taivaalla hetkittäin hentoja säteitään. Leikittelee pienen hetken ja kätkeytyy harmaan taivaan piiloon odottaen kevättä. Vielä on annettava tilaa talvelle, on sen näytelmän aika ennen kuin sen takaa saapuu sädehtien neiti kevät täydessä valoisuudessaan. Oi, kuinka odotankaan kevättä saapuvaksi.

Annoin työmatkalla kaikelle huomaamattomalle huomioni. En kiirehtinyt vaan katselin ympärilleni. Hurmioiduin. Huomasin, kuinka ympärilleni alkoi kehittyä pieni talvinäytelmä. Näytelmä, jonka huomaa vain silloin, kun keskittyy juuri siihen pieneen hetkeen, jota hengittää sillä hetkellä. Hetken, joka kertoi minulle kaunista tarinaansa, joka usein kiirehtiessä jää huomaamatta. Kiireen jalkoihin ja ajatussuman varjoon. Hetkellä, joka avaa eteemme kauneuden ja ympäröivän maailman kätketyn salaisuuden. Kun pidämme ajatuksen astian ja asenteemme puoliksi täynnä, emmekä puoliksi tyhjinä silloin olemme avanneet elämässämme uuden oven. Kurottautukaamme kohti talven kauneutta.
Ihastelen illalla tähtitaivasta, taivas on monitahoinen, kuiskaan tuulen mukaan toiveen. Kaikki ei ole tähtiin kirjoitettua, meidän täytyy valita itse polkumme. Minä valitsin eilen kevyen tien, joka osoitti talvisen kauneutensa.

Lempeyttä ja kauneutta viikonloppuusi*


Kaunista eilisessä:

* Kaupan edessä käsi kädessä kävelevä vanha pari. Teki minuun vaikutuksen, vaikka olenkin maailman epäromanttisin ihminen.
* Ulkona sininen hetki, jonka kruunasi violetti taivas. Huokailin ihastuksesta kauniin taivaan alla.
* Hiihdon hurma. Kivut ovat tauolla ja ajatukset tuulettuvat.
* Uskomattoman kivoja asioita. Minulla on hauskat työkaverit.
* Opin jälleen kisuilta elämänasenteesta, kehrää vaikeiden asioiden edessä ja ne ratkeavat.
* Rakastan kodin hiljaisuutta ja harmoniaa.