Asiaa elämästä ja tyylistä

Moikkamoi!

Olipas yö, heräsin kahden aikaan kamaliin vatsakipuihin, tärisin ja vatsa oli aivan kuin tulessa. Olin varma, että kuolen, hengittäminenkin tuntui vaikealta. Mieheni oli soittamassa ambulanssia, mutta halusin yrittää olla kotona kipujen kanssa vaikkakin ne olivat järkyttävän kovat. Tuntui etten pysty puhumaan kivulta, oksetti, koko ajan oli pyörryttävätunne ja olin aivan kalpea. Minulla on joskus aiemminkin ollut vastaavaa kipua ja etenkin yöllä mutta siitä on todella pitkä aika. Liekö pikavatsatautia vai mitä ollut liikenteessä. Vatsanpohja on vielä hellänä. Voisiko kenties johtua siitä kun joudun ottamaan kaularanganleikkauksen takia särkylääkkeitä kipeään niskaani vaikka olenkin vähentänyt särkylääkkeiden määrää. Vai onko sappikivet vai mitä? Tuskin mitään vakavaa? Täälläpäin kun on vatsatautia ainakin liikkeellä mutta jos oli niin oli kyllä pikaversio ja todella kivulias. Kuinkas viikonloppunne on lähtenyt käyntiin? Minun piti tehdä kotipostaus, mutta säästän sen ensi viikkoon. Täällä alkaa olla jo osittain sulat tiet, ilma on keväinen ja nahkatakinkin on saanut jo kaivaa vaatehuoneesta. Tyyli on jotain, mikä kiehtoo minua paljon. Keskityn tyyliin paljonkin mun elämässä. Seurailen erilaisia tyylejä sisustuksessa, pukeutumisessa ja kaikessa. Ei ole yhtä oikeaa tyyliä. Minusta tyyli on vähän kuin persoonallisuus, se on sisäsyntyistä ja kattaa kaiken mitä ihminen tekee, kukin siis omalla tyylillään...Tyyli on musta kokonaisvaltainen paketti. Omaa tyyliään voi muuttaa ulkoisesti mutta sisäinen tyylinvaihdos onkin jo pidempi ja monimutkaisempi juttu.

Onko teillä jokin tietty suosikkikevätvaate?

Tää kuva oli hauska otos, eläintieteellisestä museosta Helsingistä. Harvoin sitä pääsee samaan kuvaan virtaheposen kanssa :D 

Ostin kuvassa olevan raitajakun jo kolme vuotta sitten Seppälästä ja se on edelleen yksi suosikki jakuistani. Jotkut kuvat tekevät hyvää murheille ja tämä ylläoleva kuva poistaa murheet. Ystäväni sanoi joskus minulle, että ota itsestäsi hauska kuva ja kun olet murheellinen katso sitä. Toimii! Aloitan myös yleensä aamun kuuntelemalla jotain rauhallista musiikkia. Niin, kaikkihan meistä murehtivat joskus. Kaikilla on huonoja päiviä. Joskus nuo ikävät asiat tuntuvat valtaavan koko elämän ja kaikki tuntuu valtavan synkältä. Se menee ohi. Joskus nopeasti, joskus vähän hitaammin. Mutta se menee ohi. Ihan kuten hyvät päivätkin. Jännä, mutta en enää oikein edes muista, mitä murehdin viisi vuotta sitten, on vain joitain hämäriä muistikuvia. Mutta mitä murehdin 15v sitten? Ne jutut ovat jo aikalailla kadonneita. Elämää ei siis kannata tuhlata murehtimiseen ja synkistelyyn. Viidenkymmenen vuoden päästä kukaan ei enää välitä. Miksi sinä välittäisit?

Keväästä tuli mieleen eräs prinsessahörhötys. Käytin veljeni valmistujasissa ylläolevaa pinkkiä mekko. Se oli viisi vuotta sitten todella kaunis mutta tuskinpa enää laittaisin päälleni. Olenkin myynyt kirpparilla yllä olevan mekon. Jokaisella tyylillä on aikansa, tosin käytin mekkoa vain kerran.

Rakastan farkkuja ja villakangastakkeja. Minulta löytyykin vaatehuoneesta monet farkut, lempparini on Onlyn Rodeo-farkut. Pidän simppelistä pukeutumisesta, neuleita, farkkuja ja rento mutta samalla klassisen tyylikäs. Joskus parikymppisenä pidin paljon kimalletoppeja ja nahkahousuja. Nykypäivänä en viihtyisi samoissa hepeneissä kuin lukioikäisenä :D Mielestäni elämänkokemus ja arvot viitoittavat myös pukeutumiskoodiamme.

Tykkään paljon erilaisista liiveistä ja tummat värit kiehtovat minua mutta viimeisen vuoden aikaan olen alkanut suosimaan värejä. Väreillä on valtavan suuri vaikutus mielialaankin!

Sitä sanotaan ettei ole ilmaisia lounasta. Kukaan ei tule tarjoamaan meille onnellista ja palkitsevaa elämää. Ainoa joka sen voi meille tarjota, on me itse. Jos haluaa kehittyä huippu-uimariksi, on nautittava uimisesta ja treenaamisesta. On harjoiteltava joka päivä, satoi tai paistoi. Myös ihmissuhteiden ylläpitäminen vaatii työtä. Tämä unohtuu helposti. Hyvä olo ei tule sohvalla maatessa. Hyvä olo vaatii työtä. Se on vaikeaa. Ajan kuluessa työnteko palkitaan runsain mitoin. Tervehdi myös kärsimystä iloisesti, se on mitä parhain opettaja. En nyt ala hymistelemään kärsimyksen hienoudesta, silloin kun kärsimystä on, se usein on musertavaa. Joskus tuntuu, ettei mikään onnistu mutta onneksi se on ollut ohimenevä tunne. Jos pystyy kaiken keskellä pikkuisen muistamaan, että tämä on väliaikaista ja johtaa parempaan, niin hyvä on. Läheisten poismenot ovat muokanneet minua ja isäni kuoleman jälkeen minusta on kuoriutunut aivan uusi ihminen, uusine arvoineen ja elämäntyyleineen. Elämä on nyt, siihen on uskallettava tarttua. On pidettävä itsestään huolta, kuunneltava itseään, ei liikaa muita ihmisiä. Elämästämme en saa uusintaa, se on yksi kerta, joka meidän tulee elää kiitollisena ja tavoitteidemme eteen työtä tehden.

Asu kuvista ja elämäntyylistä tähän päivään. Tänä aamuna paistelin sämpylöitä tekemästäni kotijuustosta jääneestä herasta. Ja nämä sämpylät ovat muuten aivan parhaimpia mitä olen koskaan leiponut niin muodoltaan kuin maultaankin! Uskalsin syödä yhden sämpylän, vatsaa kyllä poltteli hieman. Heraa saadaan, kun tehdään vaikka juustoa, juuston ollessa muotissa siivilämuotin läpi valuu ylimääräinen neste, jolloin juustosta tulee kiinteää. Se ylimääräinen neste on heraa. Heran voi myös pakastaa tulevaa leipomista varten. Hera antaa sämpylöihin ihanaa makua ja Créme Fraiche puolestaan tuo samettista pehmeyttä.

Herasämpylät

4 dl heraa
 1pss kuivahiivaa 
suolaa

                                             hyppysellinen sokeria (jotta hiiva toimii)
                                                             50g voita
                                                         1 dl oliiviöljyä
                                                    ½ prk Créme Fraichea
                                                    n. 5-10 dl vehnäjauhoja
                                                             voiteluun:
                                                                vettä 

1. Kuumenna hera kädenlämpöiseksi tai vähän kuumemmaksi.
2.Sekoita kuivahiivat ½ dl vehnäjauhoja ja sekoita heraan. / Murenna tuorehiiva lämpimään heraan. Lisää suola ja hyppysellinen sokeria.
3. Lisää jauhoista noin kolmasosa (2-3 dl) ja vaivaa. Vaivaa niiin kauan, että taikinassa alkaa olemaan sitko (sen näkee silmillä). Sulata voi ja lisää taikinaan. Lisää 1 dl oliiviöljyä.
4. Lisää jauhoja ja vaivaa taas. Tarkkaile tilannetta - lisää jauhoja vain siihen asti, että taikina ehkä juuri ja juuri saattaa irrota kulhosta. Sitten sirottele taikinamöntin päälle vähän jauhoja, suolaa ja loraus (n. 0,5 dl) oliiviöljyä. Lisää myös Créme Fraiche ja sekoita. Anna kohota jääkaapissa noin neljä tuntia (4 h).

Ja jottei totuus unohtuisi  niin olisi lähdettävä aamun happihyppelylle. Herkuttelut ovat pysyneet hyvin kurissa ja mitään sen suurempia houkutuksia ei ole tullut vastaan. Sitä tajuaa aina vasta sitten kun alkaa treenaamaan, kuinka monta tärkeää lihasta on jättänyt käyttämättä, kun on treenannut niitä ”kivoja” tuttuja liikkeitä kuukaudesta toiseen.
Jos jotain hyvää, niin pohjalta pääsee vain ylöspäin! Elämäntyylini ja pukeutumistyylinikin ovat kokeneet mullistuksen parin vuoden sisällä. Olen aina ollut liikunnallinen. Olen etsinyt oikeasti mielenkiintoisia liikuntalajeja elämääni. Mikä on sinun tyylisi salaisuus?

                                                     kuva lainattu

Koska ulkona on mitä ihanin sää, niin olisi ihana lähteä hiihtämään, mutta leikkauksen jälkikomplikaatioiden takia en saa hiihtää, joten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä käveleylle. Taidankin suunnistaa vielä tänään oikein Pieliselle, järvenjäälle kävelemään :) Ilman kiireitä, vain minä ja aurinko! Loppupäivä menee lepäillessä ja lukiessa kirjoja, kaularanka kun on kipeytynyt kipeytymistään ja vatsa on hellänä. Niin, ja saattaa meillä olla pienimuotoiset lettukestitkin tai mehukeittokestit, saas nähdä kipeytyy vatsa vielä.

”Kun ajat ovat sellaiset, ettei uskalla olla edes nupulla, silloin täytyy puhjeta täyteen kukkaan!”

Muistakaas osallistua eilen alkaneeseen arvontaan ;)