Kastejuhla ♥

Eilen oli kummityttöni 1-vuotis synttärit ja ristiäiset. Kauniin juhlallinen tilaisuus.

Ystävättäreni koti on niin kaunis ja täynnä pieniä yksityiskohtia :)

Kummius on hieno asia, kunniatehtävä. Ilonjuhlat ovat aina kivoja, koska suurimmaksi osaksi olen olllut surunjuhlissa, hautajaisissa.

Minulla on kaksi kummilasta, tyttö ja poika. Sofia ja Niklas ♥ Molemmat ovat syntyneet vuonna 2011. Muistan elävästi, kun ensi kertaa kohtasimme tuon pienen ihmisen, Sofian kanssa. Miten pieni hän olikaan turvakaukalossaan lämmin karvahattu päässä. Ensimmäinen kummilapseni.
Kaikki eivät käy seurakunnan kerhoissa, varsinkaan silloin kun lapset ovat jo kouluikäisiä. Kodin ulkopuolinen kristillinen kasvatus on tuolloin koulun tai päiväkodin varassa. Monessa nykyajan kodissa pohditaan, miten kristillistä kasvatusta toteuttaisi omalle perheelle sopivalla tavalla.

Kastetilaisuudessa pappi kysyy kummeilta haluaako nämä autta ja osallistua lapsen kristilliseen kasvatukseen. Siihen tulee vasta TAHDON! Enpä ole koskaan aiemmin sanonutkaan näitä maagisia sanoja :D

Päivänsankari availi pakettejaan. Sofialla on kauniin mahonginpunaiset hiukset ja todella

pitkät silmäripset :) Kunhan S. hieman kasvaa niin touhuamme yhdessä kaikkea kivaa :)

Valitsin päälleni uutukaisen turkoosin villakangasmekon.

  

Luin juhlassa pienen uskonnollisen runon.

Minulla on kolme kummia, joista vain yksi on pitänyt minuun yhteyttä. Kaikki kummeikseni valitut ovat sukulaisiani mutta mun kohdalla kävi huono tuuri kummiuteen sitoutumisen suhteen. Itse haluan olla aktiivisempi ja läheisempi kummitäti.

Tarjottavat olivat aivan mielettömän makoisia. Kinuski-lakkakakkua, voileipäkakkua ja karjalanpiirakoita kera munavoin. Lisäksi makoisia pieniä purtavia!

Olisi hienoa, jos kummius olisi kaikille muutakin kuin pelkkiä lahjoja merkkipäivinä. Tärkeintähän on pienen ihmisen kasvun ja kehittymisen tukeminen ja yhdessä vietetyt hetket.
Kummilapsen kasvaessa voi yhteyttä pitää monin keinoin nykyään, onneksi.

 Sofia on varsinainen ikiliikkuja. Kastetoimitus sujui todella hienosti :)

Kastetilaisuudessa oli todella rento ja mukava tunnelma. Mutta kesken juhlan minun alkoi särkemään kaularankaan sen verran paljon, että jouduin menemään lepäämään, tuli muutenkin huono olo. Olin koko illan todella huonovointinen, en jaksanut oikein muuta kuin olla ja nukkua. Paraneminen on siis vielä kesken.

Rannekoruina minulla oli Lindexiltä ostettu rusetti-rannekoru ja Aito Helsingin Heidi Vornan:in suunnittelema ja tekemä kallokoru.

 

Toivon, että nämä sanat toteutuisivat omalla kohdallani suhteessani omiin kummilapsiini.

Tule mukaani tähän maailmaan,

tule mukaani turvaa antamaan.

Ota kädestä silloin kun tarvitsen,

ole minulle läheinen aikuinen.

-Tuntematon-

 

Onko teillä kummilapsia? Oletteko kuinka usein yhteydessä heihin?