Hyvyydestä ja rakkaudesta

Se olisi taas uusi viikkoa alussaan, takana mukava viikonloppu! Tää päivä koostuu verikokeista, joissa täytyy käydä leikkausta varten. On se vaan hurjaa kuinka aika menee nopeasti. Viikon kuluttua olen tähän aikaan menossa leikkausaliin ja nukutukseen. Nyt täytyy ottaa iloirti siitä kun saa liikkua vapaasti vaikka kipuja onkin. Eilen alkoi suursiivous, joka jatkuu melkein koko viikon ajan. Tänään kaikki näkyvä ja sitten loppuviikosta kaappien sisällöt. Tänään saan lattialle uudet matot! :) Jee!!

               
                        Puhdas koti on jotain niin ihanaa, siinä näkee kätöstensä jäljen :)

Saksalaisen kirjailijan, Jean Paulin, mukaan:
Ihminen ei koskaan paljasta luonnettaan elävämmin, kuin kuvatessaan jonkun toisen luonnetta. 

Tämä pitää mielestäni hyvin paikkansa. Itse kiinnitän usein huomiota siihen, kuinka ihmiset puhuvat muista ihmisistä. Jos he puhuvat usein pahansuopaisesti niistä jotka eivät ole paikalla, oletan, että he tekevät varmasti saman myös minulle. Ne taas jotka rohkeasti puolustavat aina sitä poissaolevaa, joka ei ole paikalla omaa selustaansa puolustamassa, ovat niitä, joiden voit luottaa myös sen sinun vuoksesi tekevän. Tähän liittyy hyvä itsetunto ja hyvää itsetuntoa on myös se, että osaa itsensä lisäksi arvostaa muita ihmisiä ympärillä.

Kaikilla meillä on hyvät ja huonot puolemme. Eikä meistä kukaan ole täydellinen, eikä pidäkään olla. Me olemme kaikki erilaisia ja se tekee elämästä mielenkiintoisen. On aika kapea näköistä ja tyhmää miettiä, että se oma tapa olisi ainut ja oikea tapa. Juurikin niiltä erilaisilta ihmisiltä sekä toisten näkökulmien kautta sitä voi eniten oppia elämästä sekä omasta itsestään. Niin ja oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikea rakkaustarina ei koskaan lopu tai siis loppuu toisen kuolemaan. Jos elämäsi rakkaus jättäisi sinut ja sanoisi, että  "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun kissasi kuolisi ja äitisi sanoisi "voit edelleen pitää sen". Älä koskaan luovu niistä asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Elämän suurin haaste onkin löytää SE oikea, joka tietää ja hyväksyy kaikki virheesi, eroavaisuutesi mutta edelleen rakastaa sinua. Mahdoton yhtälö? Neuvoni onkin, että älä koskaan anna kenellekkään kaikkeasi, sillä kun hän on poissa, on sydämesi viety. Tietty itsenäisyys on säilytettävä aina!

Annetaan ihmisille tilaa, ollaan (tiettyyn pisteeseen saakka) ymmärtäväisiä ja arvostetaan erilaisuutta. Kaikki ei ole elämässä mustavalkoista vaan siellä on myös useampien värien vivahteita.

Tässäpä  haaste teille kaikille tälle viikolla:

Tänään, kun huomaatte jotain upeaa ystävässänne, perheenjäsenessänne tai jopa vieraassa ihmisessä, oli se sitten ulkoinen tai sisäinen asia - sanokaa se heille. Huomaatte, että teidänkin olonne on parempi sen jälkeen. Usein sanotaan, että antamisen ilo on paras ilo, olkoon se annettu asia tänään kohteliaisuus. Ja suomalainen mentaliteetti, kateus on se yksi suuri asia joka rumentaa ihmistä valtavasti silmissäni – keneltä se on pois, jos toiselle tapahtuu jotakin hyvää?  Olkaa ihmiset se muutos, jonka tahdotte ympärillänne tapahtuvan. Älkää vastatko vihaan vihalla, älkää kääntäkö myöskään toista poskeanne vaan tappakaa pahansuopaisuus teidän hyvyydellänne.

                          

”Kun on Hyvin Pieniälyinen Karhu,
saattaa joskus käydä niin,
että kun Ajattelee Asioita,
sitä saattaa Ajatella sellaisia Asioita,
jotka ovat aivan Asiallisia silloin,
kun ne ovat vielä päässä, mutta muuttuvat kokonaan,
kun ne tulevat esiin kaikkien nähtäviin.”

-Nalle Puh-