maanantai 18. tammikuuta 2016

Voimapostaus: Tee elämästäsi nautinto - Eläköön työelämä ja elämän aarteet!

Eilen alkoi kuukauden työ- ja treeniputki ilman vapaapäivää. Eilen vuorossa oli kahdeksan tunnin rutistus. Kummasti jaksaa, kun viiden viikon kuluttua loikoilen päiväntasaajan alapuolella Brasilian auringon alla ja siemailen Pinacoladaa allasbaarissa sekä ihailen taivasta maailman toiselta puolelta. Avain onneen on unelmoida, avain menestykseen on toteuttaa unelmansa! 
Olen  tehnyt monta kesää töitä siis välillä kahtakin työtä ilman vapaapäivää ja hypännyt taas syksyn tullen opettajaksi. Toissa vuonna tein kolme yövuoroa viikossa opetustyön lisäksi. Kun on vankka päämäärä niin sitä jaksaa mennä hetken apinanraivolla. Treenaaminen, se on avainsana jaksamiselle. Kun kroppa ja mieli voivat hyvin ja ajatukset ovat kasassa, niin sitä jaksaa ihmeen paljon. Niin, ja hyvät yöunet tulevat ainakin tutuksi. Olen kokenut viisi vuotta sitten burn-outin, jolloin opiskelin ja tein kolmea eri työtä. Yhdessä työpaikassa koin alistamista, johon johtoporras otti onneksi kantaa ja aliarvioija joutui kirjoittamaan minulle anteeksipyyntökirjeen. Paha saa aina palkkansa, on vain tartuttava härkää sarvista.

Tiedostan nykyään omat voimavarani enkä stressaa turhasta. Osaan relaamisen- ja itsekkään armollisuudentaidot. Ne ihanat konvehtihetket, kun saa nauttia elämän tuomista hyvistä hetkistä.  Asenne ratkaisee elämässä todella paljon ja sen takia selvisin loppuunpalamisesta varsin nopeasti. En ole tyyppi, joka jää tuleen makaamaan vaan minulla on aina repussani suunnitelma a:n lisäksi myös suunnitelma b. Tiedän sen tunteen, kun ei enää jaksaa mitään, ei yhtään mitään ja ainut mihin kykenee on nukkuminen. Selvisin loppuunpalamisestani kuuden viikon sairaslomalla, laittamalla arvot uusiksi, ulkoilemalla, puhumalla, menemällä kivaan kesätyöpaikkaan (aivan erilaiseen työhön, jota olin tehnyt aiemmin) ja katsomalla elämää eri vinkkelistä. Joskus voi sanoa myös "ei". Mutta kukapa meistä ei joskus olisi tuntenut itseään lopenuupuneeksi?

Olenkin burn-outin jälkeen oppinut arvostamaan elämän pieniä iloja ja koetan toteuttaa unelmiani, jotka yllättäen usein liittyvät matkailuun. On tämä hetki, huomisesta ja ensi vuodesta ei ole tietoa. Elämä voi loppua hyvinkin nopeasti, koska kuolon kohtaaminen ei katso ikää. Jos joku Suuri Henki tulisi nyt tuolta toiselta puolelta kertomaan minulle, että tämä on viimeinen päiväni, niin en olisi katkera vaan iloinen siitä, että olen saanut elää, toteuttaa unelmiani ja nähdä maailmaa enemmän kuin olen uskaltanut toivoakaan. 
Arjessa on niin paljon kauniita hetkiä, jotka hukkaamme usein jonninjoutavien kiireidemme alle. Elämä opettaa tavoille. Mikä on kenellekin sopivasti? Se mikä toiselle on vähän, voikin toiselle olla liikaa.Jaksamme eri asioita ja eri määriä. Voimat riippuvat niin monesta tekijästä. Toiselle sama asia on alku, toiselle viimeinen pisara, jonka myötä malja läikkyi yli. Näinkö vähästä, ajattelee joku. Mutta mistä hän tietää, miten paljon maljassa jo oli ennestään.


Mutta tällä hetkellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä kovasti töitä. Sitä miettii välillä, etteikö elämä voisi helpottaa, mutta tämä on mun kohtaloni. Minun tarinani. Olen tottunut siihen, että jos haluan jotain niin sen eteen on tehtävä kovasti töitä. Mikään ei tule ilmaiseksi tai itkemällä. On turha jäädä maahan makaamaan ja itkemään. Kompastella voi useinkin elämän poluilla, mutta se kuinka nopeasti nousee ylös ja montako kertaa nousee ylös kompasteltuaan on se kaikkein tärkein juttu selviytymistarinassa ja unelmien saavuttamisessa. On tärkeä oppia virheistään, aina ei tarvitse mennä ojan kautta vaan kävellä suoraa tietä kohti päämääräänsä.

Minulla on tällä hetkellä varsin raskas päivätyö, psyykkisestisairaiden lasten erityisopettajana, mutta myös todella antoisa sekä opettavainen. Oppilailla on tuatallaan monenlaisia ongelmia ja diagnooseja. Vaikka työ onkin rankkaa, niin osaan rajata sen, niin etten jää töihin työpäivän jälkeen liian pitkäksi aikaa vaan suuntaan kotiin, lenkkipolulle tai tapaamaan ystäviäni. Vapaa-ajan tulee olla niin spesiaalia ja vapauttavaa sekä olenkin onnistunut siinä tähän mennessä aika hyvin. Aikatauluttamattomia hetkiä, haettuja yksinäisiä hetkiä ja hyvien  ystävien kanssa vietettyjä hulvattomia hetkiä, niistä saa virtaa. Saan olla töissä niin sosiaalinen, että nautin kotona siitä, ettei minun tarvitse olla yltiösosiaalinen. Minulla on myös onneksi pitkästä aikaa valtavan mukava työyhteisö, josta saa voimaa, jossa tuemme toinen toistamme. Tuntuu kuin olisin ollut tässä työyhteisössä jo vuosia, siihen on ollut helppo solahtaa, siellä ollaan sydämellisiä ja vastaanottavaisia.  Paljon yhteistätekemistä. Oppilaat vaihtuvat, mutta työyhteisön jäsenet harvemmiten. Kaikki työpaikat, joissa tällä hetkellä oleilen ovat mukavia. Se on suuri onni, ei mikään itsestäänselvyys. 

Kiitollisuutta elämästä, mahdollisuuksista, unelmien toteutumisesta ja kokemuksista. Elämäni suurimmat käänteentekevät tapahtumat ovat olleet isäni äkillinen kuolema sydäninfarktiin, burn-outista selviäminen, pitkästä ja huonosta parisuhteesta lähteminen ja työmahdollisuudet sekä ihanat ihmiset ympärilläni. Löysin lapsuuden harrastuksemme uudelleen isäni kuoleman jälkeen. Tajusin silloin, että "Helkkari, elämä on nyt! Haluan nauttia elämästä just nyt." Erottuani pitkästä parisuhteesta, jossa lopulta olin aikalailla yksin.  Aloin luottamaan itseeni ja voimiiini. Minulla alkoi sinä päivänä elämä isolla eellä. 
Yksi elämäni parhaista teoista. Täytyy luottaa vaistoihinsa ja tunteisiinsa. On aivan sama mitä muut ajattelevat päätöksestäsi, jos itse seisot sen takana sataprosenttisesti.

Kotikasvatus, saan siitä kiittää vanhempiani ja veljeäni. Olen saanut olla sellainen kuin olen, minua on tuettu ja ohjattu oikeaan suuntaan. Minusta on välitetty ja minua on oikeasti rakastettu. Vanhemmillani on aina ollut aikaa minulel ja veljelleni. Sen takia tykkään työssänikin ja tsempparina antaa elämän hyvien tekojen kiertää, jotta kaikki muutkin tajuaisivat sen, että olemalla yksilölinen, juuri se omanlaisensa on vahva ja se kasvattaa tähän yhteiskuntaan omannäköisiään vahvasti omilla jaloillaan seisovia tyyppejä.
Reippautta, tervettä itseluottamusta ja periksiantamattomuutta.
Elämä. 
Suuri  arvoituksellinen oppiaine, joka jatkuu läpi elämämme!


Haluan kiittää kaikkia blogini seuraajia ja etenkin niitä, jotka jättävät kommentin postauksiini. Koetan pitää blogini jatkossakin monipuolisena ja silloin, kun matkailen, niin haluan jakaa kanssanne sanoin sekä kuvin matkan tapahtumat. Toivon voimauttavia hetkiä uuteen viikkoosi!


Olisiko teillä ideoita postausaiheisiin?

















4 kommenttia:

  1. Oli paljon luettavaa, mutta luin mielenkiinnolla alusta loppuun saakka :) Oli mukava tutustua sinuun lähemmin ja ymmärtää isompaa kuvaa. Elämä on tässä ja nyt! Olen samoilla aalloilla kanssasi: asenteella on iso merkitys aina - toki helppoa ei ole joka hetki, mutta joka päivä voin oppia ja kehittyä ♥ Oikein antoisaa työputkea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin kertoa tarinana sen takia, koska moni muukin on varmasti samassa tilanteessa. Ainakin jossain vaiheessa elämäänsä. Vaikak elämä on kaunista niin se osaa olla myös karikkoista, mutta karikoille ei ole tarkoitus jäädä istumaan vaan edetä :) Kitios tsempistä!

      Poista
  2. NOstan sinulle hattua, että jaksat työputkia ja useampaa työtäkin - itselle vapaat on niin tärkeitä, vaikka kaipaisinkin mahdollisuuksia ulkomaille lähtöihin ja siihen tarvitaan rahaa :)

    VastaaPoista
  3. Burn-out on raju, mutta opettava kokemus. Itse en ihan ratkennut vielä ole, koska aina on tullut sopivaan saumaan jokin ulkoinen muuttuja (=lapsi), mutta hyvin lähellä käynyt. Onneksi sulla on työlle/töille vastapainoa ja ihan muita juttuja.

    Postaustoiveissa lisää Helsinki-löytöjä. Kuppiloita, käyntikohteita, maisemia...

    VastaaPoista

Positiivinen kommenttisi ilahduttaa aina, kiitos! ♥