Tiistai-illan mietteitä lapsuudesta

Aah, tää on ollut oikea lomien loma! jalkahierontaa,uintia,porealtaita, hyvää ruokaa ja chillailua. puola on varsin edullinen maa, etenkin jos satut pitämään oluesta niin tänne kannattaa tulla ;) Näin joulun aikaan tulee muisteltua vanhoja :)

Äitini sai aikanaan minusta harmaita hiuksia.

Kehottaessaan minua pukemaan päälle

olin joko supernopea tai jäin vain haaveilemaan. Minut saattoi kuulema löytää

samasta asennosta, vielä puolen tunninkin päästä,

samassa samettisessa punaisessa "mutturassa haalarissa",

sukat koskemattomina sylistäni.Laulelin ja keksin omia lauluja ja laulun sanoja.

Äitini sanoi usein:"Nyt on kiire, hop,hop!!!" Isäni harvoin hoputti minua. Tykkäsin olla isäni mukana töissä, veturissa. Isäni tuoksui dieselille työpäivän jälkeen. Olimme ahkeria matkustelemaan. Olen tästä todella kiitollinen vanhemmilleni, että antoivat tällaisne suuren mahdollisuudne nähdä maailmaa ja avartaa maailman katsomustani. Matkailu on asia, jossa raha ei mene hukkaan.

kuva lainattu täältä.


Leivoin usein äitini kanssa isälle lämpimäisiä, tykkään vieläkin leipoa. Eräänä talviaamuna paistoimme äitini kanssa piirakoita ja nohevana tyttönä sain extempore ajatuksen, että oravankin on saatava osansa piirakkataikinasta. Juoksin kotipihamme puun juurelle pieni taikina möykky kädessä ja länttäsin taikinaisen käteni puun juureen ja juoksin sisälle :D Niinköhän kurre on paistanut piirakoita? :D

kuvat lainattu täältä.

Talvisin mentiin Pieliselle ja istuttiin pulkkaan koirien vedettäväksi, se oli mukavaa.

Ja tänään siihen on jo totuttu, joko minulla on armoton kiire ja olen nopea kuin salama tai sitten vaan olen, omassa haavemaailmassani.Terapeuttista, omaa aikaa.

Ja kyllä äiti tuntee edelleen tyttärensä, oikea emo.

Se, että olen näennäisesti passiivinen,

vaikka juuri silloin olen aktiivisempi kuin koskaan.Ajatuksenkiemurat ovat kovin monimutkaisia, mutta oikeastaan ne ovat ihan selkeitä minulle. Sisälläni asuu pieni taiteilijasielu. Tykkään järjestelmällisyydestä mutta olen myös boheemi. Vähän sinnepäin ;)

kuva lainattu täältä.

Jostain syystä mieleeni tuli muistonpätkä kaukaa. Täällä Varsovassa tuli hieman lunta ja mieleeni tulvahti lapsuudesta märän villatumpun pintaan tarttuneiden lumikikkareiden tuntu kielellä. Muistatko miten istuttiin lumikasan päällä ja nypittiin lapasia huulilla? Voin melkein tuntea nopeasti sulavan lumen ja villalangan haituvat suussani. Ei ole nykyajan goretexrukkaslapsilla, niillä ei saa samaa kokemusta. Ja se muisto, kun tuli tungettua kielensä metalliin kovalla pakkasella. Ja varoitus, älä syö keltaista lunta! Jäätyneet metalliaidat kuitenkin houkuttelevat pieniä kieliä vuosikymmenestä toiseen. Oi, nuo lapsuusmuistot. Ne ovat luksusta. Ainutlaatuista.Korvaamatonta.

 Mites teidän joulu meni? Ja mitäs saitte lahjaksi? :)