17.luukku

Voi, maanantai parka.

Kaikki kiroavat ja syyttävät sitä.

Haluaisivat hypätä kokonaan yli.

Mutta tottahan se on. Ja viikon kuluttuahan on jo jouluaatto. Täytyy muistaa olla kiltisti ;)

 

maanantaisin aamu tökkii kipeämmin kuin muina päivinä.Äitini muisteli viikonloppuna, kuinka lapsena luettelin haluamisiani joulun alla äidilleni :D Käski äiti luetteloida ne asiat, joita en halua. Kuulema helpompi hahmottaa lyhyempi lista.Olin kyllä kovin tyytyväinen lapsi, enkä valittanut koskaan lahjoista. Koska lahjahevosen suuhun ei ole katsomista!  Jouluna on luvallista toivo joulupukilta. Ainakin lapsilla. Me aikuiset sitten kypsinä mielipiteinemme toivomme pukilta mm. laatuaikaa perheemme kanssa ym. abstraktia ja vaikeasti paketoitavaa.

                                                      Kuva lainattu täältä.

Hassua tässä on se, että koko joulupukkihan on ihan vain meidän materiaalisen maailmamme tuotos. Eihän isomahaiselle, pitkä partaisella ja punaiseen pukeutuvalla miehellä ole oikeasti mitään tekemistä joulun alkuperäisen sanoman kanssa.  Vielä viime vuonna tuunailin paketit kuvankaltaisen kauniiksi(ainakin omasta mielestäni :D). Nyt joululahjat ovat sujahtaneet joulupakettipusseihin ja lähtenyt postin vietäväksi saajalleen. Ei vaan ole minkäänlaista intoa koko joulua kohtaan. Se on vain päivä muiden joukossa!

 

                                         

Niin, ja jos joulupukki aikoo olla jokaisessa kodissa jouluaattona, tulisi hänen kiiruhtaa 2100km sekunnin vauhdilla :D

 

 

Meininki on ehkä muttunut vanhemmiten hiukan rennommaksi, mutta edelleen jouluaatto on minullekin aikaa, joka vietetään rauhassa perheen parissa. En oikein itse ymmärrä ihmisiä, jotka suuntaavat jouluaterian jälkeen baariin tai jonnekin ulos, mutta tapansa toki kullakin. Minusta oli vielä isäni eläessä mukavinta jouluaattoiltana rentoutua rauhassa perheen kesken vaikkapa lautapelejä pelaten, kirjoja lukien tai elokuvia katsellen.

 

Eilen muistelin tosiaan lapsuuden joulujani ja ihanin joulumuistoni lapsuudestani on aattoaamun tunnelma; kuusen kimallus ja yöllä puuhellassa paistetun kinkun tuoksu ja ihana lämpö. Tunnelma oli taianomainen!<3 Parhaat muistot liittyy ehdottomasti tunnelmaan. Pukeuduin tontuksi ja menin kurkistelemaan kotimme ikkunoista ja heittelemään lunta ikkunaan ja viisi vuotta nuorempi veljenihän oli aivan intona ja tonttuilu meni aivan täydestä. Siis tästä on aikaa jo se vajaa 25 vuotta :D

Aattoaamun lastenohjelmat (etenkin iki-ihana Lumiukko) ja se kipinöivä jännitys, että sai ajan kulumaan iltaan, kun pukki tulee... Se odotus ja ikkunoista kurkkiminen, se oli parasta. :) Muistan, kun kävimme tapaninpäivän ajelulla ukkini hevosella. Istuttiin reessä ja lumi vaan pöllysi kirkkaan vaalealla hangella <3 Voi noita ihania aikoja, se huolettomuus ja joulun aito odotus, onneksi minulla on hyviä joulumuistoja. Jokaisella lapsella ei ole jouluista hyviä muistoja, joten antakaa lapsillenne ja perheellenne raitisjoulu! Hyvät muistot kantavat pitkälle :))

Mutta tässäpä tämän päiväinen makea vinkki!

Tein mantelisia tikkunekkuja.

Tarvitset näihin,

• 50 g voita
• 2 dl sokeria
• 2 dl kermaa
• 1 dl siirappia
• 1 dl mantelirouhetta

1.Taittele leivinpaperista valmiiksi 12 teräväkärkistä nekkumuottia. Laita ne pystyyn esimerkiksi juomalaseihin.

2.Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa. Mittaa joukkoon sokeri, kerma ja siirappi.

3.Keitä sekoittaen, kunnes massa saavuttaa 127 asteen lämpötilan eli noin 20 minuutin ajan. (Jos sinulla ei ole lämpömittaria, voit tehdä hyytymiskokeen: pudota pisara seosta kylmään veteen. Seoksen pitäisi heti jähmettyä. Jatka tarvittaessa keittämistä.)

4.Sekoita joukkoon mantelirouhe. Kaada seos nekkumuotteihin. Aseta keskelle puutikku ja anna kovettua viileässä.

 

                                                       Touhukasta viikkoa kaikille!